Metallifoorumi: Mättö ja bändit: Miten aloitit metallin kuuntelun?

Bartimaeus (Mies, Jäsen)


Muistatteko, miten alunperin tutustuitte metallimusiikkiin ja aloitte pitää siitä? Entä mikä oli ensimmäinen metallibändi, jonka musiikista aloitte pitää? Mitä olitte kuunnellut sitä ennen? Kertokaapa tarinanne.

Edit: Ajattelin kyllä kertoa omasta musiikkimatkastani (uusi käsite, taas) myöhemmin. Mikä ei muuten ole kovinkaan kiinnostava aihe.
Täytyypä lisätä, että metalli toimii joidenkin kohdalla kuin huumausaineet. Kevyet mömmöt johtavat raskaampiin aineisiin.

kuopassa (Mies, Ylläpitäjä)


Tämä onkin jännä aihe. Toivottavasti pääsemme vielä lukemaan myös sinun, Bartimaeus, matkan kohti metallimusiikin ältsyäkin ältsympää maailmaa.

Kiinnostuin musiikista yläasteella. Kuuntelin siihen aikaan sellaista hard rock -tyylistä räimettä. Metallicaa ja sellaisia. En siihen aikaan edes tiennyt raskaamman musiikin olemassaolosta, koska eipä sellaista musiikkia soittavia bändejä näytetty televisiossa tai muissakaan medioissa. Yläasteella (olisiko ollut vuosi 1999) kuitenkin löytyi nuo Sentencedit, Children Of Bodomit, Nightwishit ynnä muut. Siitä sitten seikkailu siirtyi kohtia Dimmu Borgiria ja Cradle Of Filthia, josta taas Darkthroneen, Mayhemiin ja muihin tunnetuimpiin metallibändeihin. Muutaman vuoden ajan oli tuo black metal jatkuvassa soitossa, mutta sen jälkeen on tullut mukaan pienessä mittakaavassa myös muita musiikkityylejä.

Allekirjoitus: Foorumin toimintoihin liittyvien kysymysten lisäksi myös mediatiedotteita ja juttuvinkkejä voi spämmätä sähköpostiosoitteeseen info@metallimusiikki.net.

Unenvarjo (Nainen, Jäsen)


Joskus nassikkana tuli kuunneltua sitä, mitä muutkin kuuntelivat. Sitten yläasteella alkoi maku kehittyä raskaampaan suuntaan, ensin rockia ja punkkia ja siitä sitten Sentencediin, Bodomiin yms. Siitäpä se ajatus sitten kai lähti ja siirryin Dimmu Borgiriin, Filthiin ja sellaisiin.

Vuosien tauko oli välissä tässä, etten kuunnellut Dimmua yms. Nyt vanhalla iällä olen nekin löytänyt uudelleen ja se on kiva juttu.

Crystalic (En kerro, Jäsen)


Lainaus: Bartimaeus etalli toimii joidenkin kohdalla kuin huumausaineet. Kevyet mömmöt johtavat raskaampiin aineisiin.
heh hauskasti sanottu, tosiaan niihän se toimi ainakin itseni kohdalla alkoi lähinnä juuri näistä Metallicasta, Guns N rosesista, Iron Maidenista koska veljeni kuunteli niitä ja samalla aloitin kitaran soiton. siihen aikaan moni ihminen kuunteli vielä rap-musiikkia, jonkin moinen muoti se silloin oli(silloin jotkut jopa kiusasivat musiikistani). se lähti siitä kasvamaan tua musiikkimakuni,tutustuin enemmän erilaisiin genreihin ja nappasin aina välistä se mikä kuulosti korvassani hyvältä. ja tähän asti on sitten tultu ja ehkäpä olen löytänyt jo sen kivijalan omalle musiikille=)

Allekirjoitus: We will stay for darken day

FrozenCorpse (Nainen, Jäsen)


Se alkoi joskus silloin, kun yks vanha rokkari tutustutti mut 80-luvun rockii.. Siitä se on lähtenyt ja muuttunut vähitellen metalliksi..

Allekirjoitus: HC-Wild Line

Metallitar (Nainen, Jäsen)


Itselläni se alkoi tossa aluks Iron maidenilla ja stratovariuksella,deep purplet sun muut....joskus vähän ennen kuin menin ylä asteelle ja siitä se sitten lähti...Ja Ozzyllä! Mutsihan oli reilu ja nakkas käteen ozzyn cd:n ja sano et "tätä kuuntelee kovat mimmit,kuuntele säki"

Allekirjoitus: Treacherous Foetus

Crystalic (En kerro, Jäsen)


Bartimaeus, sinunkin vuoro kertoa! meitä tai ainakin minua kiinostaa myös Sinunkin matka metallimaailmaan

Allekirjoitus: We will stay for darken day

Bartimaeus (Mies, Jäsen)


Selvä. Kerron.

Ennen neljättä luokkaa minulla ei ollut varsinaisesti minkäänlaista musiikkimakua. En kuunnellut radiota, en kuunnellut yhtäkään artistia. Kuitenkin myöhemmin aloin kuuntelemaan radiota satunnaisesti - sen seurauksena satuin kuulemaan Linkin Parkin "Breaking the habit":n ensimmäistä kertaa. Kiinnostuin sitten Linkin Parkista ja ostin myöhemmin heidän albuminsa "Meteoran" (jolta tuo biisi siis on) ja jäin siihen koukkuun. Ostin muutkin heidän albuminsa (lukuunottamatta "Hybrid Theory EP":tä, sillä en tiennyt, mistä sitä saisi).

Mutta sen jälkeen kuulin Eminemiä ja aloin pitämään siitä - kyllä, olin vaarassa tulla hoppariksi (ei vaiskaan). No, sitten Eminemin jälkeen tuli System of a Down, jota edelleenkin kuuntelen. Siihen jäi sitten niin Linkin Park kuin Eminemkin - toisin sanoen System oli ainut vakituisesti kuuntelemani artisiti.

Ja nyttemmin, eipä siitä nimittäin pitkä aika ole, kun isosiskoni vahingossa esitteli minulle Sentencedin (ensimmäinen heiltä kuulemani biisi oli Sun won't shine, johon ihastuin heti - se on hyvin harvinaista kohdallani!) Se sama isosiskoni, tällä kertaa toi paikallisesta kirjastosta Sentencedin albumin "North from Here" - ja arvatkaa kuinka paljon siitä pidinkään! Jostakin syystä sen seurauksena en enää pitänyt ns. "uudesta Sentencedistä", vaan käännyin vanhaan.

Seuraavaksi edelleen se sama isosisko ilmoitti kuullensa festareilla Immortalia (jota hän nimitti hupaisasti "hassuksi yyberpläkmetalliksi"), joten päätin tarkastaa, minkälaista se on. Heti ensimmäiseksi kuulin erinomaisen biisin "One by one", johon niin ikään tykästyin ensimmäisellä kerralla (rakkautta ensi kuulemalla?) Kuulin sen ohella muutaman muukin biisin, kuten "Blashyrkh Mighty Ravendarkin". En ollut kuitenkaan varma jälkimmäis(istä)estä, joten päätin kysyä asiaa eräältä Immortal-fanilta, ja hän suositteli tutustumaan Immortaliin paremmin albumin "Sons of Northern Darkness" avulla. No, kuulin siltä albumilta "One by one":n lisäksi muutaman muunkin biisin, ja nautin niistä hävyttömän paljon. Seurauksena levyhyllystäni löytyi pian "Sons of Northern Darkness".

Samaan aikaan eräs amerikkalainen tuttavani esitteli minulle Dimmu Borgirin. Ja taas kerran, kuultuani kappaleen "Progenies of the great Apocalypse" olin aivan ällistynyt, ja pidin siitä heti (tämä ensimmäisellä kerralla pitäminen kuitenkin on harvinaista minulle, vaikkei siltä enää vaikuta, mutta se on). Siispä Dimmun "Death Cult Armageddon" kolahti levyhyllyyni n. kymmenen sekuntia "Sons of Northern Darkness":ia myöhemmin.

Ja sittenpä astui herra/artisti nimeltä Varg Vikernes AKA Count Grishnackh AKA Burzum kuvioihin. Mitäpä siitä kertomaan, aloin jollain sangen kieroutuneella tavalla pitämään tämän kyseisen henkilön/artistin karjunnasta, jota hän kutsuu lauluksi. Ja tietenkin niistä mukavista riffeistä ja ambientista joko taustalla tai koko biisin sävelenä.

Taitaa olla pisin viesti, minkä olen ikinä millekään foorumille kirjoittanut.

TheSecret (Nainen, Jäsen)


Hmm, mitenkähän minulla pyörähti tämä metallin kuuntelu liikkeelle, nyt täytyy ihan muistella..

Ala-asteella minäkin olin sellainen tyyppi, jolla ei ollut musiikki makua ollenkaan. Minulle musiikki oli oikeastaan aivan yhdentekevä käsite. En mä ikinä ollutinnostunut oikeen mistään musiikista. Kyllä mä joskus kuvittelin, et Anssi Kela ja Gimmelit oli tosi wau, kun kaikki kaverit niitä hehkutti, mut en mä niistä sitten kuitenkaan ikinä oikeesti innostunu, vaikka tosisani yritin.

Sitten, kun yläasteelle siirryin, mun kanssa samalle luokalle sattui pari goottipoikaa. Asuin sillon pikkusessa tuppukylässä, etten mä ennen ollu ees mitää semmosta nähny tai tienny sellasten olemassa olosta. en mä tiennyt edes että miksi niitä mustiin pukeutuvia tyyppejä kutsutaan! Mutta muistan, että ihailin niitä tosi paljon, ja aloin sitten miettimään että millastahan musiikkia nekuuntelee. Muistan seikkailleeni irc-galleriassa ettimässä niiden kuvia, ja kyttäämässä yhteisöistä et mitä bändejä ne kuuntelee. No, sieltä löytyi mm. Poets of the Fall ja Turbonegro, mitä lie, mutta ne ei oikein iskeny mulle.

Yläasteen aikana tutustuin myös muutamaan rinnakkaisluokkalaiseen tyttöön, jotka yläasteella alkoi pukeutua aika tummanphuvasti. Heidän kauttaan tutustuin Children of Bodomiin ja Cradle of Filthiin. CoF oli eka bändi, josta oikeesti tykkäsin aivan mielettömästi! Siinä kasiluokan pintaan minullakin alkoi pukeutuminen muuttua tummempaan, vaikka näillä uusilla kavereilla sitävastoin alkoi normalisoitua. Eikä ne enää jaksaneet kuunnella sitä musiikkia, mihin mä olin just tutustunut.

No, kehitykseni metallipolulla jatkui internetin avulla. Olin jostain kuullut sanan "black metal" ja se kuulosti korvissani hirmu hienolta. Niimpä sitten kirjotin googleen black metal, ja jostain tuli hireä lista black metal bändejä. Poimin sieltä kivalta kuulostavia nimiä, ja niihin aikoihin imuroin musiikkia netistä ja sitä kautta tutustuin uusiin bändeihin. Mulla oli vaihe, etten voinut periaatteesta kuunnella muuta kun backia, mutta sitten se alkoi hellittää. Löysin muitakin metalli gengrejä, jotka kuulosti hyvältä. Mutta en mä vieläkään vakavasti ottanu musiikkia. jossa vokalisti lauloi puhtaasti. Kyllä sen örinää piti olla.

Se taisi olla oikeastaan vasta kesällä, kun pääsin yläasteelta, kun aloin pitää myös musiikista jossa ei ollut yhtään örinää. Huomasin vaan, että hei täähän kuulostaa hyvältä, vaikka tässä ei öritsä ollenkaan. Ja niin se on sitten rullannut eteenpäin. Netistä tosiaan olen löytänyt kaikki kuuntelemani bändit, ja vantaalle muuton jälkeen olen kirjastosta löytänyt plajon uusia tuttavuuksia. Mulle ei oo oikeestaan millonkaan ollu kukaan kertomassa näistä asioista, itse pitänyt etsiä.

Allekirjoitus: Ihmiselle on enemmän etua siitä, että kukin saa elää mielensä mukaan kuin että hänet pakotettaisiin elämään niin kuin kaikista muista näyttäisi parhaalta. - J. S. Mill

Shadow Q (Mies, Jäsen)


3. luokalle asti kuuntelin satunnaisia lasten lauluja kaseteilta. 4. Luokalla alkoi kuitenkin "isojen" musiikki kiinnostaa. Serkku ja kaverit opetti kuuntelemaan NRJ:tä ja sieltä oli suosikkeja mm. Maroon 5 ja 3 doors down. 5. luokalla isoveli huolestui musiikkimakuni huonosta laadusta ja löi käteen metallican albumin (the black album) Sitä sitten aikani kuuntelin ja käänsin radionkin Cityn taajuudelle.
Tuo black album kun piti isoveljelle palauttaa, ostin ensimmäisen oman metallican albumini, Kill 'em all. Seuraava levy, jonka ostin oli Sentencedin Shadows of the past. Ihastuin heti vanhempaan ja raskaampaan sentencediin. Sitten tulivat kevyemmän metallin edustajat, kuten Sonata Arctica, Iron Maiden etc. Brutaaliin Death-metalliin siirryin, kun tapasin habbo-hotel virtuaali chatissa (älkää tappako) erään henkilön, joka on nyt yksi parhaista ystävistäni. Hän kertoi bändeistä, kuten Cannibal Corpse, Dimmu Borgir, Burzum etc. Yläasteella kaverit tutustuttivat minut Stam1naan, Diabloon, Mokomaan etc. Nykyään kuuntelen kaikenlaista metallia. Myös sitä uudempaa Sentencediä.

Allekirjoitus: Perkele.

Vastauksesi

Vain yhteisön jäseneksi liittyneet henkilöt voivat lähettää foorumille ja Metallimusiikki.net-sivustolle viestejä. Kirjoita käyttäjätunnuksesi ja salasanasi ennen kuin lähetät viestin, tai rekisteröi itsellesi ensin käyttäjätunnus.

Metallimusiikki.net — Sitä itseään jo vuodesta 2006

Syötteet

Metallifoorumista
  • Metallifoorumin kävijäennätys koettiin 25.08.2007 20:00, jolloin paikalla oli samaan aikaan noin 31 henkilöä. Tällä hetkellä linjoilla on yhteensä 1 vierasta ja 0 jäsentä
  • Foorumia pyörittää miniBB™© 2001–2008.

Gootti.net