Voi ei.. Nyt tiedän, että minulla on lievää, satunnaista paniikkihäiriötä. Viimeisin ja rajuin kohtaus tuli tänään, ikäväksi pilaamaan messupäiväni. Pieni paha olo muuttui oksettavaksi, kuivasi suuta, vapisin, hikoilin ja palelin, pelotti ja ahdisti, ei kyennyt olemaan ihmisten lähellä, oli pakko vain päästä pois heti. Viimeinen niitti kaikkeen tuli pari tuntia tätä kestettyäni kun itkun pidättely ja ahdistus muuttui yhtäkkiä hysteeriseen, voimakkaaseen vapinaan ja itkuun. Sitten tuli jälleen oksennus, kaikki ulos voimalla. Mulle sanottiin, että mun on pakko lähteä, se pahenee vain lopulta sietämättömäksi. Itkuisena menin ulos, poikaystäväni saattelemana, avarassa tilassa olo katosi, vain oksettava paha olo jäi. Vain ajatuskin joutumisesta ihmisten lähelle/keskelle toi kohtauksen takaisin. Pääsin vaivoin ja peloissani metroon. Mitä enemmän matkalla tuli ihmisiä, sitä pahemmaksi oloni kävi. Vasta jälleen turvassa, rauhallisessa paikassa, vielä viimeisen kerran oksennettuani olo alkoi helpottaa ja ajan myötä kykenin jälleen syömäänkin. Jäljellä nyt on hermoilua, palelua ja hikoilua, vuoronperään. Miksi mulle aina käy näin, miksi?
Allekirjoitus: HC-Wild Line
=( varmasti aivan hirveä tunne en edes osaa kuvitella! Minullakin on lievää ahdistusta ihmisten seurassa, lähinnä niiden seurassa joita en tunne.tämä on siis todella lievää, mutta menen aina välillä maalle rauhoittumaan ja rentoutumaan,vähäksi aikaa vaikka kävelemään metsään. se antaa taas vähän voimaa. mie en ossaa auttaa mutta lähetän voimaa jaksamiseen
Mulla ollut samoja ongelmia (paniikkihäiriö huumeiden takia) ja ei kivalta tunnu. Suosittelen tutustumaan lääkkeeseen nimeltä Optipar, joka toimi ainakin omalla kohdalla helvetin hyvin. Oireet kun rupesivat voimistumaan, rupesin käyttämään lääkettä. Sopivan mieto lääke, pystyy olemaan normaalisti jne. Käytin about 5kk ja lopetin...sen jälkeen oireet hävinneet 95%.
Mua ahdisti tänää tosi paljon kun jouduin ruuhkaiseen kaupaan kaikkien kyylättäväks ja muuta. Vihaan ihmisiä.
Lainaus: FrozenCorpse Mua ahdisti tänää tosi paljon kun jouduin ruuhkaiseen kaupaan kaikkien kyylättäväks ja muuta.Voi olla aika vaikea selvitä tässä maailmassa jos tilasi on oikeasti sellainen, ettet viihdy saman rodun edustajien kanssa lainkaan. Suosittelen kokeilemaan joko siedätyshoitoa tai sitten kasvattamaan lääkitystä.
Allekirjoitus: Metallifoorumin toimintoihin liittyvien kysymysten lisäksi myös mediatiedotteita ja juttuvinkkejä voi lähettää sähköpostiosoitteeseen info@metallimusiikki.net.
Huonoa tuuria.. Itse ajattelisin näin että et saa ottaa sitä paniikki häiriötä omalle niskalle. Tarkoitan siis että sun pitäis ajatella että se oo sun syy että sulla on paniikkihäiriö, se on kuitenki sairaus johon on hoito keksitty. Kannattaa kuitenki yrittää rohkaista itseään ja käymään lääkärin vastaan otolla, tai ainakin puhumassa siitä.Mulla oli ylä-aste aikoina yhdellä luokkakaverilla paha paniikki häiriö, mut on kyllä parantunut siitä.Itse en suosittelis lääkkeitä ilman lääkärin määräystä. Paniikkihäiriöitä on nimittäin erilaisia ja uskoisin et niissä on eri hoitokin. Se voi vain tehdä pahemmaksi sitä häiriötä jos menee väärää lääkitystä ottaan.Lievempään ahdistukseen suosittelen vähintään 10min kävelylenkkiä, toimii ainakin mulla
Allekirjoitus: let the metal flow!
Minulla ei onneksi ole tapana leikkiä lääkkeiden kanssa. Enemmänki mua ne pelottaa. Mä en mielelläni syö ees Buranaa tai mitää muitakaan.
Mulla on (tai oli) kanssa satunnaisia paniikkikohtauksia jossa mulla ainakin suuta kuivaa, pyörryttää, korvissa sirisee ja silmissä mustenee,keuhkot melkeen puristuu kasaan ja tuntuu ihan että kuolee. Sitten rupesin pelkäämään niitä ihan tajuttomasti ja mietin koko ajan vaan kohtauksia, ja siitä tuli vähän sellanen oravanpyörä että niitä tuli ku mä koko ajan odotin niitä tulevaksi. Tilanne meni ohi vaan sillä että makas maassa kintut ylhäällä vesilasi vieressä ja rauhottu ja hengitti esim.paperipussiin tmv.ettei saa liikaa happea. Sitten myöhemmin lääkärissä todettiin että ne oli paniikkikohtauksia ja sen jälkeen niitä ei oikeestaan oo enään tullutkaan, kun tiedän että ne oli 'vaan' paniikkikohtauksia eikä mitään aivolisäkkeen syöpiä. Ne oli jotain stressiperäsiä paniikkikohtauksia mikäli oikein ymmärsin ? Voikohan sellasia ees olla. Mutta vieläkin joskus stressitilanteissa tunnen kuinka se kohtaus yrittää tulla,tosin osaan jo aika hyvin rauhottaa tilanteen ja niitä tuskin enää edes tulee.
Allekirjoitus: And everyone ya meet, you're gonna showYou're nobody's slave, nobody's chains are holdin' you
Itselleni tulee paniikkihäiriön oireita muutamissa sosiaalisissa tilanteissa. Olen kuitenkin lisännyt tahallani elämääni lisää sosiaalisia tilanteita ja tuntuukin, että tilanne pysyy paikoillaan ja pystyn elämään tämän kanssa.
Allekirjoitus: My trust for you tore me apartI gave all for you from my heart. -Norther
Mulla myös välillä lieviä oireita.. Vapinaa ja hikoilua, ihmisten parissa. Ovela homma, yhtenä päivänä sitä on seuramies ja small talk käy kuin amerikkalaisessa saippuasarjassa.. Seuraavana päivänä kun käy ärrällä kenon uusimassa niin ei kolikot meinaa kourassa pysyä. Ja alkoholilla ei osuutta asiaan.
Vain yhteisön jäseneksi liittyneet henkilöt voivat lähettää foorumille ja Metallimusiikki.net-sivustolle viestejä. Kirjoita käyttäjätunnuksesi ja salasanasi ennen kuin lähetät viestin, tai rekisteröi itsellesi ensin käyttäjätunnus.
EsikatseluKirjaudu sisään/Lähetä viesti
His Master\'s Piercing
Back Street
Blackgroupin shoppiin
Foorumia pyörittää miniBB™© 2001–2012.