Metallimusiikki.net

Kirjaudu sisään
Luo profiili

45 Degree Woman Sauna Open Airissa 5.6.2009!

  • Julkaistiin sunnuntaina 14.06.2009.
  • Luettu 2731 kertaa
  • Bändit:

Valokuva 45 Degreew Omanin pitkähiuksisesta laulajasta ja taustalla soittavasta rumpalista. Rumpali hakkaa kepeillä peltejä ja pönttöjä. Laulaja laulaa mikrofoniin. Kuva on on otettu vinosti siten, että miehet ovat kuin nojaamassa oikealle. Taustalla spotKuva: Jouni Kautto

Helsinkiläinen 45 Degree Woman -yhtye sai kunnian esiintyä alkuillasta Sauna-festivaalien pikkulavalla, tuoden näin lämpöä jäätävään säähän, ja sateen tuiverrukseen. Bändi hoiti homman mukavasti kotiin ja illan hämärtyessä oli aika saada bändin edustajat backstage-alueen lämpimään koppiin tekemään yhteenvedon yhtyeen nykytilanteesta ja vähän menneestäkin!

Kopin lämpöön, juttutuokiolle sain yhtyeestä rumpali Kari Reinin ja kitaristi Iiro Tuomolan. Teitä on kuvattu “vaihtoehtometalliksi”. Millaista se on?

No, kysy niiltä jotka kuvailevat. Me ei olla varmaan koskaan itse yritetty määritellä, mitä musiikkimme on. Porukassa on niin erilaisia ihmisiä, jotka kuuntelevat niin erilaista musaa, ettei mitään yhtenäistä linjausta voi antaa. Vaihtoehto on ehkä väärä termi, lopputulos on monen asian summa, eräänlainen sulatusuuni. Itsellänikin pyörii levylautasella niin erityyppistä musaa hirveästä mäiskeestä aivan akustiseen, ja jopa folk tyylisaeen. Että kunkin oma luokittelu on kuulijan päässä.

Teillä on nyt kakkoslevy ulkona. Millaista kehitystä siinä on debyyttiin verrattuna?

Voisi sanoa, että se meidän linja on löytynyt. Se eka levy oli kooste vanhoistakin biiseistä. Uudella levyllä on toki pari tosi vanhaa biisiä, mutta muuten musiikki on lyhyemmältä aikaväliltä. Biiseissä on selkeä juoni, ja se ensimmäinen levyhän tehtiin sellaisissa olosuhteissa, ettei ollut varmaa oliko meillä ylipäänsä bändiäkään. Olimme olleet jo tosi kauan bändinä olemassa, mutta debyytti oli se josta homma varsinaisesti alkoi.

Millainen tuon albumin levytysprosessi oli?

Me rakennettiin omaa studiota ja se levy on tehty meidän yhdistetyssä treenikämpässä/studiossa. Sorruttiin siihen, mihin moni muukin bändi, että levy olisi voinut tulla jo aikoja sitten ulos. Toisaalta itse nauhoitusprosessi oli aika lyhyt, että tavoite oli selvä, ja omassa studiossa oli helppoa työskennellä, kun ei tarvinnut mitään aikoja varailla. Esimerkiksi otettiin pari ottoa, jonka jälkeen laitettiin vaikka seinä pystyyn, eli studion rakennustyö kulki käsi kädessä äänityksen kanssa. Kun ei ollut mitään tiettyä deadlinea, niin se helpotti esimerkiksi saundien hakua, sun muuta. Tietysti tässä on vaarana, että homma menee loputtomaksi säätämiseksi, mutta nyt niin ei käynyt. Vaikka mehän laitettiin kaikki uusiksi, vaihtui keikkamyyjä ja levy-yhtiökin. Päätettiin, että levy tehdään kansia myöten valmiiksi ja sitten aletaan etsiä yhteistyökumppania.

Oliko ensimmäisen levyn julkaisemiseen tähtäävä sopimus vaikea saada?

En mä näkisi, että se sopimus itsessään oli vaikea. Me ollaan painittu vähän toisenlaisten ongelmien kanssa, eli olemme yrittäneet löytää oman juttumme ja haalittua samanhenkisiä biisejä. Se koko hommahan lähti siitä, että minä (Kari Reini), Iiro ja kosketinsoittaja ollaan tehty koneella musaa. Meillähän ei ollut silloin edes laulajaa. Samplepohjaista, industrial-ambienttia oli sen aikainen musiikki tyyliltään. Musiikki on kulkenut pitkän kehityskaaren tähän päivään. Sitten tuli Pasi ja Hannu mukaan. Sen jälkeen alettiin tehdä uusia kitaroihin perustuvia biisejä, oikein keikkailevaa yhtyettä varten.

Miten biisit syntyvät, ja ketkä niitä tekevät?

Niitä syntyprosesseja on niin monenlaisia. Iiro tuo yleensä valmiin kotona tehdyn biisipohjan, jonka päälle aletaan sitten sovittaa laulumelodioita ja muuta, mutta kaikki jäsenet tuovat osansa keitokseen. Iiro on ollut alusta asti aktiivinen tekijä, ekalle levyllekin teki varmaan puolet biiseistä. Mutta ei meillä ole mitään yhtä tyyliä, vaan kaikilla on vapaa kentä. Välillä biisit syntyvät myös yksittäisen kitarariffin ympärille. Laulajamme Mikko on vähän sellainen “leirinuotiobiisintekijä”. Hän saattaa hoilata jotain päähän jäänyttä melodianpätkää — äkkiä sen ympärille on syntynyt biisi.

Uusin albuminne on julkaistu myös Ruotsissa. Miten se on siellä menestynyt?

Ei ole kyllä mitään hajua. Keikkoja olimme odottaneet jo täksi kesäksi siltä suunnalta, mutta kun meillä ei ole managementtia siellä, niin siitä ei ole paljon iloa, vaikka levy onkin julkaistu siellä. Itse arvioisimme, että levy on saattanut myydä joitain satoja, parhaimmillaan joitain tuhansia. Jos levy olisi myynyt siellä kultaa, niin kyllä me siitä tietäisimme…

Ulkomaat ovat senkin takia haaveissa, että koemme olevamme Suomen markkinoilla niin outo lintu, että pitää olla ihme jos täällä breikkaisimme läpi. Olemme tehneet tätä omaa juttua. Ne, jotka meistä pitävät, ovat löytäneet meidät, mutta yhtä paljon meitä vihataan. Olemme monelle metallipuritanistille punainen vaate.

Te olette varmaan aika tiukkaan hitsautunut bändi. Oliko vuonna 2000 uuden laulajan tuleminen joukon jatkoksi vaikeakin prosessi?

Kaikki miehistönvaihdokset ovat aina olleet isoja projekteja. Uusi ihmissuhde on aina uusi, ja monimutkainen. Tähän pätee hyvä lause, että avioliitossa on aina yksi ihminen, jonka kanssa on tultava toimeen, kun taas bändissä on aina 5–6 henkeä. Muuten bänditoiminta on verrattavissa avioliittoon, paitsi että seksiä ei bändiläisten kesken harrasteta. Laulajan vaihto oli pakollinen tapahtuma edellisen jouduttua vaikeaan elämäntilanteeseen. Mikko taas oli ensimmäinen uusi laulaja, jota kokeiltiin. Hän tuli sitten suoraan laulajan pallille. Kun hän tuli kehiin, niin tyylimmekin muuttui. Industriaali särölaulu jäi pois ja tilalle tuli orgaanisempi saundi.

Saitteko vapaat kädet levyntekoon, levy-yhtiöltä?

Se on ollut ihan elinehto, eikä siltä suunnalta ole tullut yhtä sanaakaan siitä, millaista musiikkia meidän pitäisi tehdä. Olemme aikuisia ihmisiä ja teemme tätä siksi, että saamme tehdä haluamaamme musiikkia. Jos siinä olisi vielä yhtiö, joka sanoisi, etä teette tällaista ja tällaista musaa, ei siitä tulisi yhtään mitään. Teemme niin sanotusti hyvässä ja pahassa omat ratkaisumme.

Mikä teidät mielestänne erottaa muista bändeistä?

Meillä on mielestämme aivan oma linja niin visuaalisesti, soundillisesti kuin sanoituksellisestikin. Olemme ehkä jonkinlainen outolintu. Itse kun on tullut soitettua kaikenlaisissa bändeissä, niin me olemme erillään kaikista genreistä. Se on huono homma siinä kun markkinoidaan yhtyettä, koska ei oikein tiedä, kenelle musiikkia pitäisi markkinoida. Mutta meillä on oikeesti kuulijakunnassa paljon aikuisia naisia. Kun lavalla runnot jotain rankkaa, alavireistä riffiä, ja mimmit heiluttaa takapuolta, se on tosi outoa! Olemme ehkä liian kevyttä sellaisille “tosimetallimiehille”, ja toisaalta liian raskasta poppisdiggareille.

Mikä bändinne sanoma on?

Ekalla levyllä oli paljon patoutumia, jotka piti biiseissä purkaa. Siihen aikaan kaikkia tuttuja, jopa kihlattuja kuoli, sekä kaikkea muuta paskaa satoi niskaan, mutta uudella levyllä sanomana on rakkaus. Siinä on kiva kontrasti, kun on rankkaa metallimusiikkia ja lauletaan rakkaudesta.

Tätä on varmaan kysytty usein, mutta mistä bändin nimi 45 Degree Woman on syntynyt?

Sitä on kysytty, ja tullaan varmaan kysymään jatkossakin. Se on sellainen bändin oma pikku salaisuus, josta me ei haluta hirveästi levitellä. Mutta sen verran voidaan sanoa, että se on espanjankielinen nainen, joka ei tällä haavaa majaile Suomessa. Se miten nimi liittyy naiseen jää arvoitukseksi, mutta olemme herrasmiehiä, joten mistään seksiin viittaavasta ei ole kysymys.

Millaisia tavoitteita teillä on uran suhteen? Elättääkö bändi teidät?

Ei elätä, mutta ei sillä ole mitään väliäkään, koska juustoa pöytään saa muistakin hommista. Kyllä me tähdätään eteenpäin ja kehittämään tätä omaa juttuamme. Eräs tavoite on se nautinto, kun levy on tehty, ja tulee tunne että hei, tästä tuli oikeasti hyvä. Kyllähän tietysti unelmana on, että bändistä tulisi päivätyö.

Teillä on kuitenkin iso bändi, panostatteko paljon sovituksiin?

Luulen, että varmaan jatkossa vielä enemmän. Keikoilla saundit ovat tärkeät. En tiedä varmaan ainuttakaan muuta bändiä Suomessa, joka olisi niin paljon vuorovaikutuksessa keikkamiksaajansa kanssa. Tarkka sovittaminen on pakollista puuhaa, koska on kaksi kitaraa matalissa vireissä, hillitön kosketinsoitinmatto, basso ja laulaja, joka laulaa hänkin matalalta. Se on rajallinen määrä taajuuskaistoja, jotka voi keikalla ajaa kaiuttimiin ilman puuroutumista. Siksi näemme paljon vaivaa. Jatkossa yritämme saada vielä enemmän muitakin instrumentteja kuin kitaroita esille, rankkuuden kuitenkaan kärsimättä.

Kiitos ja kumarrus yhtyeelle. Metallimusiikki.netissä julkaistaan pian toinen osa Sauna Open Airin reissulla tehdyistä haastatteluista.

45 Degree Woman Sauna Open Airissa 5.6.2009:

45 Degree Woman on:

  • Mikko Viman (laulu)
  • Kari Reini (rummut)
  • Iiro Tuomola (kitarat)
  • Hannu Laanterä (kitarat)
  • Toni Laroma (basso)
  • Martti Lindholm (kosketinsoittimet)
Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 1272 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.

Ajankohtaista

Uusin tapahtuma

Yhteistyöterveiset

Uusia musiikkivideoita

Kaikkein luetuimpia
Juttunostot