Metallimusiikki.net

Kirjaudu sisään
Luo profiili

Amorphiksen haastattelu Finnish Metal Expossa!

  • Julkaistiin sunnuntaina 14.03.2010.
  • Luettu 1860 kertaa
  • Bändit:

Amorphiksen Esa Holopainen Denis Gorian valokuvassa. Kuvassa mies seisoo yksin tummansinistä taustaa vasten. Holopaisella pitkät hiukset, musta lyhythihainen paita ja siniset farkut.Kuva: Denis Goria

Maamme pitkäikäisimpiin metallibändeihin kuuluva, jo vuodesta 1990 toiminut Amorphis lähetti kitaristinsa Esa Holopaisen Metallimusiikki.netin piinapenkkiin. Amorphis osallistui tämän vuoden Finnish Metal Expo -tapahtumaan Helsingin Kaapelitehtaalla. Bändi esiintyi päälavalla perjantaina 19. helmikuuta illan viimeisenä esiintyjänä Satyriconin jälkeen. Amorphis sai Finnish Metal Awardseissa vuoden parhaan laulajan tittelin Tomi Joutsenen ansiosta. Travis Smithin toteuttama kansikuva “Skyforger”-albumille valittiin vuoden parhaaksi kansitaiteeksi. Samalla Amorphiksen uutukaiskiekko valittiin vuoden toiseksi parhaaksi pitkäsoitoksi.

Aloititte uranne jo 20 vuotta sitten. Millaista se oli, sillä metallihan ei ollut siihen aikaan vielä kovin suosittua?

No, me tykättiin hevistä, ja samanlaiset ihmiset sitten törmäsivät toisiinsa. Sehän oli ihan underground-musiikkia siihen aikaan, eikä voinut kuvitellakaan, että hevistä tulisi niin suosittua, kuin se on tänä päivänä.

Minkä tyylistä se alkuvaiheen musiikki oli?

Sellaista deathmetal-, thrash- ja doom-kamaa. Bändit, joita dikkailtiin olivat esimerkiksi Morbid Angel, Kreator ja Nuclear Assault. Meillä oli Klaukkalassa siihen aikaan treenikämppä. Itse asuin Haagassa (Helsingin kaupunginosa toim.huom.), ja alkuvaiheessa harjoiteltiin rumpalin, joka muuten on tällä haavaa Warner Musicin markkinointijohtaja, porukoiden autotallissa. Violence Solution oli siihen aikaan bändin nimi. Siitä se lähti. Erinäisten miehistönvaihdosten myötä nimi sitten muuttui Amorphikseksi. Siitä sitten myös metallimusiikki ja sitä julkaisevat levy-yhtiöt lähtivät kasvamaan. Siinä sivussa bändinäkin kivuttiin ylemmäs ja ylemmäs.

Oliko teidän helppo saada levytyssopimus?

Se oli itse asiassa aika helppoa. Jenkkiläinen Relapse Records, joka oli siihen aikaan aloitteleva lafka, kiinnitti meidät. Meillä oli peräti pari muutakin pienlevy-yhtiötä, joita harkittiin, mutta päädyttiin sitten Relapseen. Relapse teki Nuclear Blastin kanssa levityssopimuksen Eurooppaan. Kumpikin yhtiö alkoi kasvaa aika nopeasti. 1990-luvun puolivälissä heavy metallin kasvu oli suorastaan räjähdysmäistä. Silloin alkoi sellainen melodisempi heavy saavuttaa suosiota. Paradise Losthan oli eka melodinen bändi, joka pääsi Saksan myyntilistoille.

Sitten on pureuduttava yhtyeen keskeiseen tekijään, Kalevalaan! Oliko teillä noita Kalevala-teeman ympärillä pyöriviä biisejä jo alusta alkaen?*

Kyllä se oli jo ekaa levyä äänitettäessä. Kipinä siihen tuli siitä, että kuuntelimme 1970-luvun Suomi-progea, kuten Wigwamia ja Pekka Pohjolaa. Ne olivat meille sellaisia musiikillisia inspiraation lähteitä jo alussa. Vaikkakin kykymme siinä vaiheessa tehdä sellaista musaa oli aivan olematon. Yhdistelimme kuitenkin erilaisia folk-tekijöitä omaan musaamme. Toisella levyllä alkoi jo tulla sitten kansallisromantiikkaa oikein kunnolla mukaan.

Tähän liittyen, oletteko ikinä harkinneet laulamista suomeksi?

Ei kyllä olla. Tota on kysytty monesti. Ollaan kuitenkin aina lähtökohtaisesti halunneet esittää musiikkia englanniksi; esittää Kalevala-tarinoita englanniksi ja katsoa mitä siitä tulee.

Syntyvätkö nuo sanoitukset niin, että joku lukee Kalevalaa, vai ovatko ne tavallisia sanoituksia, jotka ympätään siihen sopivaan henkeen?

Se on aika haastavaa. Nykyään onkin enemmän kiinnitetty huomiota tuohon sanoituspuoleen. Aluksi se oli sellaista, että tehtiin melko suoria Kalevala-käännöksiä, englanniksi. Viimeisellä kolmella levyllä on sittten tehty niin, että siellä on selkeä tarina, joka jo alussa muokataan sopivaksi englannin kielelle. Joten saadaan se merkitys pysymään hyvinkin samanlaisena, kuin se on suomen kielellä. Meidän mielestä jos sanoituksessa ei ole mitään sanomaa, niin se syö musiikilta pohjan pois, vaikka musiikki olisi kuinka hyvää.

Teillä jo tuo kakkosalbumi, “Tales from the Thousands Lakes”, menestyi tosi hyvin. Miltäs se tuntui?

Hyvältähän se tuntui. Se albumi oli selkeä edistysaskel. Se antoi meille mahdollisuuden alkaa operoimaan kuin oikea rock-bändi.

Kriitikot ovat monasti muulloinkin suitsuttaneet levyjänne. Teettekö musiikkia ennemmin itsellenne vai yleisölle?

Kyllähän siinä pitää olla itsekäs lähtökohta, että tekee musiikkia itselleen. Jos tekee musiikkia, joka ei tunnu itsestä hyvältä, siinä kusettaa itseään. Sitä ehkä jaksaa hetken aikaa sillä tavalla, mutta se ei ole kovin kauaskantoista jos tekee musiikkia vain yleisöä tai kriitikoita silmälläpitäen. Eikä voi lähteä siitä ajatusmaailmasta, että mikä nyt on in ja menee kaupaksi. Musiikin sanoma pitää lähteä omasta päästä, ja olla sellainen, että se koskettaa ensiksi itseä. Jos tekee rehellistä musiikkia itselleen, niin sen kyllä aistii lopputuloksessa.

Teillä on kuitenkin ollut aika paljon miehistönvaihdoksia. Miten ne ovat vaikuttaneet?

On ne vaikuttaneet albumikokonaisuuksiin. Vaikka nythän on kolme viimeistä albumia tehty tällä nykyisellä miehityksellä. Ryhmä onkin nyt hitsaantunut yhteen ihan mukavasti. Ei meillä voi sanoa olleen huonoa onnea miehitysten kanssa, eikä vaihdokset ole ikinä olleet mitään kriisejä.

Miten Amorphiseen vaikutti se, kun Tomi Joutsen tuli laulajaksi?

No sehän vaikutti ihan valtavasti. Jätkä, jolla on ihan mielettömästi energiaa, karismaa, ja hirveä innostus bändiin, niin tottahan se vaikutti muihinkin. Yleisfiilis bändissä muuttui ihan kokonaan. Tomilla on suuri rooli siinä, että ollaan nykyään niin yhteenhitsautunut bändi.

Ketkä tekevät biisit? Miten ne syntyvät?

Minä ja Santeri-kosketinsoittaja tehdään aika pitkälti. Voisi sanoa, että oikeastaan kaikki tekevät. Biisit syntyy tietokonemaailmassa. Aluksi ne lähtevät ihan melodiasta. Jollain kosketinsoitinmelodialla ja jopa bassolla pompotellessakin on syntynyt monta biisiä. Kun saa sen perusidean, niin sen ympärille on sitten helppoa rakentaa. Sitä vain huomaa, että eri osiot biisissä asettuvat kohdalleen.

Millainen tuon uuden “Skyforger”-levyn valmistusprosessi oli?

Biisit oli jo pitkälti valmiita studioon mennessä, paitsi että tietynlaiset koristelut biiseihin tehtiinkin vasta studiossa. Jos luomistyössä tulee viime hetken ideoita, niin niitä sitten yleensä kokeillaan vielä äänitysvaiheessakin. Kyllä me ollaan kuitenkin sellainen bändi, että biisien pitkällinen hierominen tehdään jo treenikämpällä. En ole ikinä ymmärtänyt sitä, että tuhlataan rahaa siihen studiossa hieromiseen. Ainakin itse olen todella tyytyväinen “Skyforger”-albumin lopputulokseen. Tietysti tulee joitain kohtia, joissa miettii, että tuon olisi voinut tehdä toisinkin. Lauluihin menee studiossa paljon aikaa — siinä olisikin ehkä jatkossa asia, jonka voisi tehdä vieläkin paremmin. Mutta ei siinäkään mitään sanomista ole… Hyvä levy!

Mites teillä on ollut ulkomaan keikkaa?

Viime vuoden puoliväli oli aika kiireinen. Silloin tehtiin esimerkiksi Children Of Bodomin kanssa Etelä-Amerikan-kiertue. Vastaanottohan oli aivan loistava ja tunnelma keikoilla huippua. Sitten teimme vielä Euroopan-kiertueen siihen perään. Onhan meillä levyjakelukin kaikkiin näihin paikkoihin ja se on mennytkin aika hyvin. Tuolla Etelä-Amerikassa kiva käydä kun on lämmin, vaikka meininki siellä onkin eräällä tavalla villiä.

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on?

Maaliskuussa mennään äänittämään kokoelmalevyä. Niihin tulee kolmen ekan levyn biisejä, joihin äänitetään Tomin kanssa uusiksi laulut. 20-vuotisjuhlan kunniaksi mietittiin levy-yhtiön kanssa, ettei ole mitään järkeä tehdä levyä, johon vain poimitaan parhaita biisejä, vaan tehdään sitten mieluummin uusiksi biisejä. Ollaan kuitenkin Tomin kanssa heitetty keikoilla paljon noita vanhempia biisejä, niin ne on kiva tehdä uusiksi. Nimenomaan sillä periaatteella, että se ei missään nimessä korvaa vanhoja levyjä, vaan on tavallaan uusi levy. Myös DVD on tekeillä. Sitä on jo työstetty puolisen vuotta.

Amorphis on:

  • Tomi Joutsen (laulu)
  • Esa Holopainen (kitara)
  • Tomi Koivusaari (kitara)
  • Santeri Kallio (kosketinsoittimet)
  • Niclas Etelävuori (basso)
  • Jan Rechberger (rummut)

Metallimusiikki.net jututti samaan tapahtumaan osallistunutta Korpiklaania messun alettua.

Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 1068 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.

Uusimpia aiheita keskustelupalstalla

    Ajankohtaista

    Uusin tapahtuma

      Yhteistyöterveiset

      Uusia musiikkivideoita

      Kaikkein luetuimpia
      Juttunostot