Debytoi viime vuonna

Saksalainen dm-legioona Death By Dawn (www.death-by-dawn.de), jonka riveihin kuuluu lähes legendaarinen laulaja Martin Van Drunen (ex-Pestilence, Asphyx ja Bolt Thrower), uutisoi nettisivuillaan varanneensa kaksi uutta live-esiintymistä kotimaahansa:

• 2. lokakuuta: Bastard Club (Osnabrück, Saksa)
• 19. lokakuuta: Zwischenfall (Bochum, Saksa)

Bändin uran esikoisalbumi on “One Hand, One Foot… And A Lot Of Teeth”. Se julkaistiin viime vuoden puolella STF Recordsin saattamana.

“One Hand One Foot… And A Lot Of Teeth” -albumin kappaleet:

1. DCF (Divorced, Concicted, Fired)
2. A day without the band
3. Profit
4. Parlimant of decadence
5. The nicotine lobby
6. The deceiver silenced
7. Welfare paradise
8. State paranoia
9. Not afraid to die

Death By Dawn on:

• Stefan Wosky (basso)
• Jens Geldon (kitara)
• Martin van Drunen (laulu)
• Ingo Fussangel (kitara)
• Pippo Colapinto (rummut)

Bändin tarina alkaa ajasta, jolloin Pippo Colapinto joutui jättämään kotimaansa Italian voidakseen pysyä lain kovan kouran tavoittamattomissa. Mies vetäytyi isiensä maasta pakkaamalla autoonsa omaisuutensa (rummupatterin ja hammasharjan) ja ryhtyi sitten seikkailemaan kohti Saksaa, sillä hän ajatteli sieltä löytyvän ansiotöitä ja paremmat mahdollisuudet soittaa bändissä. Colapinto oli kotimaassaan soitellut metallia ainakin sellaisissa projekteissa kuin Ossian ja Sacral Death.

Sen jälkeen kun Pippo tapasi Gino Core Leonen, joka oli aiemmin soitellut sellaisissa yhtyeissä kuin Mad Max ja Mirage, he päätyivät kirjoittamaan yhdessä biisejä... Gino oli jo tuohon aikaan kokenut basisti, joka piti metallimusiikin soittamista lähinnä vain harrastuksena. He perustivat bändin, jonka miehistö tuntui vaihtuvan jatkuvasti. Sitten kitaristi Markus liittyi ryhmän jäseneksi — ensimmäiset kelvolliset biisit saatiinkin hänen avustuksella luotua alta aikayksikön. Seuraavaksi bändi ryhtyi metsästämään laulajaa, jonka löytäminen osoittautui odotettua hankalammaksi. Samoihin aikoihin Pippo teki töitä Alankomaissa, jossa hän tutustui samanhenkiseen kollegaan, jonka mies arveli tavanneensa jo aikaisemminkin. Eräänä päivänä Pippo kysyikin tuolta pitkähiuksiselta kollegaltaan mitä hänen kantamansa tatuiointi tarkoitti. Se oli Pestilence-nimisen bändin tatuointi. Tatuoitu heppu oli aikaisemmin toiminut sen laulajana. Pippo piti tätä sattumaa iloisena yllätyksenä ja pyysi miestä oitis liittymään DBD:n riveihin. Entinen Pestilencen vokalisti ei kuitenkaan heti suostunut ottamaan vastaan hänelle ehdotettua virkaa, sillä hän ei halunnut olla enää missään tekemisissä musiikkibisneksessä.

Eräänä aamuna Pippo ajeli pitkin moottoritietä ja keksi siinä samalla bändilleen nimen. Hän piti jokapäiväistä töihin ajamista puurruttavana ja mieltä tylsyttävänä asiana, joka tukahduttaa kerta toisensa jälkeen osan itsestään — tässä vaiheessa syntyi nimi Death By Dawn.

Bändin miehistöllä oli tähän mennessä kertynyt kylliksi materiaalia, jota he ryhtyivät työstämään studiossa. Heillä ei kuitenkaan ollut laulajaa. Pippo sitten kävi uudemman kerran kysäisemässä Martinilta haluaisiko hän tulla murisemaan. Tällä kertaa laulaja suostui, mutta ajatteli sen olevan vain kertaluonteinen keikka. Martin ei halunnut liittyä bändiin, mutta suostui toki laulamaan sen biisejä. Martin Hantuliksin Tanztee -studiossa, joka sijaitsee Saksan Rheinessä, DBD äänitti uransa viisi ensimmäistä kappaletta demojulkaisuaan varten.

Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.net-sivuston Petri Ikonen julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 443 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin death by dawn. Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.