Metallimusiikki.net

• Julkaistiin maanantaina 12.01.2009.
• Luettu 212 kertaa
• Bändit: diablo

• Mitä mieltä olet tästä?
• 102800Rokkaa!
• 52800Kakkaa.

Kuvat & teksti: Jouni Kautto

Osana vuodenlopun kolmipäiväistä Helldone-festivaalia, Helsingin Tavastialle rantautui myös kotimainen vuodesta 1995 toiminut Diablo -yhtye. Loppuunmyydyt festari-illat oli kuorrutettu varsin maukkailla yhtyeillä. Diablon tehtyä soundchekkinsä, oli yhtyeen laulajalla, Rainer Nygårdilla hetki aikaa pikku rupattelulle Tavastian vielä tyhjän baarin sohvan nurkassa. Monissa medioissa on hehkutettu Diablon jatkuvaa musiikillista kehitystä, ja levyjen parantumista kiekko kiekolta. Näin sanotaan tietysti monista bändeistä, mutta halusin kuulla bändin pomon kantaa asiaan.

Diablon nokkamies on ymmärrettävästi sitä mieltä, että kehitystä on tietenkin päässyt tapahtumaan. Soitto on piirun verran parempaa ja tiukempaa, biisinteko parantunut ja ennenkaikkea hän kokee lauluosuuksien monipuolistuneen. Mies kertoo vieläpä ottaneensa peräti yhden laulutunnin ennen viimeisimmän levyn tekoa. Pelästyneenä tästä, utelen että ei kai "äijälaulutyyli" ole muuttumassa pehmoisemmaksi? Eipä hätää, Rainer vakuuttaa, että rankkaa ja säröistä laulusoundia tullaan viljelemään myös jatkossa. Esimerkiksi klassikkobiisissä, "Read My Scars" käytettyä säröä ja puhtaan laulusoundin yhdistelmää tullaan käyttämään edelleenkin.

Erikoisuutta uudelle levylle luo kanteleen käyttö introssa. Millaista pelimannimeininkiä tässä ollaan hakemassa? Rainer kertoi hakeneensa jo pitkään jonkinlaista akustista erikoielementtiä levylle. Tätä pähkäillessään hän oli keksinyt, että perinne suomalaisesta "Nälkämaan Laulu" -kappaleesta saa mahtavan intron. Ainoa oikea instrumentti siihen on kantele. Erikoista, mutta luo levylle sekä keikan aloitusmusiikiksi upeaa syvyyttä. Levynteossa kanteleen vaihtoehdoksi oli mietitty myös akustisia kitaroita, mutta suomalais-ugrilaisuus oli voittanut, ainakin kanteleen muodossa. Toinen erikoinen seikka uudella albumilla on runsas, nimekkäiden taustalaulajien käyttö. Pelkästään kaverikerho ei ole siihen syynä. Taustalaulajia on käytetty kuulemma lähinnä varsinaisen laulun paikkauksiin, ja jo demovaiheessa erottuivat sellaiset biisit, joihin tarvittaisiin "korkealta ja kovaa" -laulutyyliä. Eli näissä osuuksissa on haettu eräänlaista Tarot-soundia. Loput laulajat ovat olleet sitten mullikuoroa, joilla on tehty perinteistä taustaärinää.

Diablon studiotyöskentelystä ja biisien tekemisestä

Studiotyössä Diablo tunnustautuu perusteelliseksi. Soundeja haetaan esimerkiksi lauluun ja kitaroihin huolella, tosin rummuista bändin laulaja-kitaristi ei osaa kommentoida, koska bändi on eri aikoihin studiolla. Sävyjä etsitään niin kauan kuin budjetti antaa periksi, mutta ottoja otetaan vain niin monta, kunnes saadaan onnistunut otto, eikä osuuksia juuri liimailla paloista. Rainer kertoo äänittävänsä itse lauluosuutensa, muutamia ottoja kerrallaan, ja sitten vain intuitiivisesti valitsevansa niistä parhaan.

Biisinteon bändissä vastaavat laulaja Rainer ja kitaristi Marko. Diablon biisit syntyvät kitarariffien ympärille. Rainer vertaa biisintekoprosessia suurempaan bändiveljeen, Metallicaan, jolla myös biisi sikiää hyvän riffin ympärille, eikä lainkaan laulumelodialle. Sanoitus ja laulun melodialinjat syntyvät pääosin alussa olevan kitarariffin tunnelmaan riippuen siitä, millaisia tuntemuksia se herättää. Esimerkiksi biisissä "Into the sea" alussa oleva "kaikuluotainsoundi" lähtee heti viemään ajatukset merelle. Kaikki biisinsä bändi tekee jo valmiiksi ennen studiota. Ainoastaan joitain sovitusideoita kuulemma saattaa syntyä vielä äänityssessioissa.

Euroopan-kiertue Children Of Bodomin ja Cannibal Corpsen kanssa

Diablollahan onkin alkamassa rankka parin kuukauden kiertue Euroopassa Children Of Bodomin ja Cannibal Corpsen kanssa. Nyt alkavaa mammuttikiertuetta yhtyeen keulahamo kertoo reissua odotetun jo nelisen vuotta. Minkäänlaista kilpailutilannetta COB:in ja Diablon välillä ei kuulemma ole, vaan Rainer kertoo myös COB:in Alexin olevan mielissään tulevasta kiertueesta. Ainakaan minkäänlaisia kitaristien kaksintaisteluja ei ole luvassa, koska bändit edustavat erilaisia äänimaailmoja.

Kiertue loppuu maaliskuun alussa Helsingin jäähalliin, ja Rainer vahvistaakin, että myös Euroopan keikkapaikat ovat melko isoja. Kiertue on niin raskas ja kallis, järjestelyiltään, että ilmeisesti alle 1500 hengen paikkoihin ei kannata mennä.
Aiemmin pisimmät Diablon kiertueet ovat olleet 2 viikon reissu Saksaan, joten tulee olemaan mukava kuulla, miten yhtye selviytyy rupeamasta.

Levynmyynti ulkomailla on ollut toistaiseksi melko marginaalista, joten jäädään odottamaan onko kiertueesta potkua myös sille rintamalle. Ainakin Rainer kertoo, kiertueen varmistuttua, bändille tulleen paljon yhteydenottoja, ja tervetulotoivotuksia Euroopasta.

Tulevaisuudennäkymistä

Tulevaisuudennäkymistä kysyessäni, haluaako Diablo olla ennemmin sitä, että keikalle tulija tietää, että tulee saamaan taatun ja varman musiikkielämyksen, vai kokeilua, mies diplomaattisesti väistää kysymyksen. Hän sanoo pääpainon olevan se, että kuulija lähtisi keikalta iloisempana, kuin oli tullessaan. Kun yhtye joskus lopettaa uransa, he voisivat ainakin sanoa yleisön viihtyneen, koskapa he kokevat olevansa viihdytysbändi. Tähän ajatukseen onkin hyvä päättää, ja kiteyttää Nygårdin sanoin: Käykää keikoilla — viihtykää.

Diablo Tavastialla 29.12.2008

• Kuvat:
• #1
• #2
• #3
• #4
• #5
• #6
• #7
• #8
• #9
• #10

Diablo on:

• Rainer Nygård (laulu ja kitara)
• Marko Utriainen (kitara)
• Aadolf Virtanen (basso)
• Heikki Malmberg (rummut)