Metallimusiikki.net

Kirjaudu sisään
Luo profiili

Yhteenveto Finnish Metal Expo 2010 -tapahtumasta.

Finnish Metal Expo -tapahtuman viettopaikkana sijainneen Kaapelihallin tiloja. Kuvassa näkyy asiakkaita ja messujärjestäjiä looseissaan.Kuva: Jouni Kautto

Helmikuussa Finnish Metal Expo –kinkereitä vietettiin jo kuudetta vuotta. Tapahtuma kokosikin taas sankan joukon metalliväkeä Helsingin Kaapelitehtaalle. Bänditarjonta on parantunut vuosi vuodelta, ja tälläkin kertaa mukana oli sekä koti-, että ulkomaisia huippunimiä. Muutoksena edellisvuosiin on ympäri kaupunkia olevien “oheisklubien” puuttuminen. Tänä vuonna kaikki Finnish Metal Expon tarjonta oli painotettu Kaapelitehtaalle, jossa olikin ohjelmaa massiivisesti aina iltapäivän ja aamukolmen välillä!

Aluksi

Kahden päivän festivaalirupeama avattiin päälavalla Tuomas Saukkosen ja Kai Hahdon biisintekoklinikalla. Biisi värkättiin kasaan yleisön antamista ideoista, joka osoitti kyllä mahtavia kykyjä herroilta. Tuomashan on tunnettu monista bändeistään ja lukuisista levytyksistä. Kai on tunnettu puolestaan armottomana kepittäjänä mm. Wintersunista. Hatunnoston arvoista on se, että tänä vuonna myös erilaisia “klinikoita” oli lisätty ja ryyditetty kovilla nimillä. Muita klinikoijia olivat ainakin Euge Valovirta ja basisti Lauri Porra.

Sivulavalle oli myös haalittu mielenkiintoista aktiviteettia, nimittäin haastateltavia heppuja, joista mainittavimmat olivat Marco Hietala ja Alexi Laiho. Jone Nikulan käsittelyssä Marcolta ei valitettavasti irronnut juuri uutisia Nightwishin nykytilasta, mutta muuta soittamiseen liittyvää kylläkin. Children of Bodomilta ei ole juuri viime aikoina haastatteluja herunut, joten juttutuokio oli tervetullut!

Korpiklaani

Varsinaisen bändiputken luukutti auki suomalaisen folk metallin suuri nimi, Korpiklaani, joka soitti mainion keikan suomalaiskansallisilla vivahteilla ja soittimilla. Korpiklaanilaisia oli jututettavana aikaisemmin Metallimusiikki.netissä julkaistussa haastattelussa.

Doom Unit

Alkuillan yksi mielenkiintoisimpia uusia nimiä oli Doom Unit. Vasta pari vuotta soittaneen bändin poljento oli yllättävän tiukkaa ja menevää. Yhtyeeltä on tullut debyyttialbumi viime marraskuussa. He ovat urallaan lämppäilleet muun muassa The 69 Eyesiä. Suosittelen tutustumaan tähän bändiin!

V for Violence

V for Violencen keikkaa odottelin hiukan ristiriitaisin tuntein, koska olin kuullut siitä jyrkästi eriäviä mielipiteitä. Yhtye kutsuu musiikkiaan jonkin sortin goottimetalliksi, eli antoi odottaa ponnetonta pimputtelua. En ollut myöskään kuullut yhtyeen jokin aika sitten julkaisemaa debyyttiä. Keikka ei odotuksistani huolimatta ollut lainkaan ponnetonta, vaan melodista ja rockahtavaa. Ei ehkä kuitenkaan ominta musiikkiani, mutta kuitenkin positiivinen yllätys goottirockin ystäville.

Hypocrisy

Varmasti odotetuimpia bändejä perjantai-illalle oli Ruotsin death metal -ylpeys Hypocrisy. Jo 1990 perustettu yhtye antoi palaa, ja ruoski yleisömassan ansaittuun nirvanaan.

Satyricon

Perjantai-illan lähestyessä jo puolta yötä kiipesi päälavalle kovin ulkomaalaiskiinnitys, Norjan black metal -skenen suuruus Satyricon! Vuonna 1993 ensimmäisen albuminsa julkaissut bändi on iästään huolimatta vetreässä kunnossa. Yhtyeen soitanto purkautuu edelleen hyökkäävästi kuulijan niskaan. Bändi on näillä näkymin saapumassa kesän Tuska-festivaaleille — mikäs on saapuessa kun jälki on näin muhevaa.

Amorphis

Kuten sanottua, kuulijoiden jaksamista koeteltiin tänä vuonna pitkälle seuraavan aamun puolelle. Amorphis oli saanut paikan olla illan viimeinen esiintyjä. Amorphis kipusi lavalle kello 01:00! Se oli myös viimeinen illan kolmesta viimeisestä (Hypocrisy, Satyricon ja Amorphis) 60 minuutin setin soittaneista “superbändeistä”. Oliko järjestys sitten oikea? Mielestäni ei. Amorphis on kyllä loistava bändi ja keikallakin tasaisen varma, ehkä jopa yllätyksetön. Mutta vaikka minua syytettäisiin omaan pesään kusemisesta, on todettava, että mielestäni Amorphiksen olisi voinut sijoittaa ennen ulkomaanherkkuja! Lue myös Amorphiksen kitaristin kanssa tehty haastattelu.

Lauantai-iltapäivä aukeni talvisena viimana, kun uskollinen metalliväki taivalsi kohti Kaapelitehdasta ja Finnish Metal Expon toista festivaalipäivää. Tässä välissä voi todeta, että mielestäni messukojuja oli alueella hieman vähemmän, kuin aikaisempina vuosina. Erilaisia promolevyjä, julisteita ynnä muuta sälää sai kuitenkin tänäkin vuonna kassiin varsin mittavasti. Alueella oli myös joillakin yhtyeillä promopisteitä. Esimerkiksi Embassy of Silence jakoi mainioita maistiaisia tulevalta levyltään. Myös Marco Hietalan, kuten myös Alexi Laihon, nimmarijonot keräsivät paljon porukkaa. Vaikka alueella oli kaksi anniskelupaikkaa yleisölle, olivat alueet koko ajan kuin nuijalla lyötyjä. Ehkä kolmaskin alue olisi hyväksi.

Tukkanuotta

Tukkanuotta-yhtye avasi lyhyellä setillään lauantai illan. Helsinkiläinen toisen EP:nsä julkaissut death metal -yhtye piti ikään kuin levyjulkkarit. Onhan tässä vielä vähän säädettävää.

Turmion Kätilöt

Seuraavaa esiintyjää, Turmion Kätilöitä, ei ole viime aikoina juuri keikoilla näkynyt, joten esiintyminen oli odotettu niille jotka tästä pitävät. Yhtye saikin vähän pidemmän setin soitettavakseen. Tämäkin kuuluu sarjaan pidät tai et!
Seuraavaksi, juuri ennen vuoden Finnish Metal Awards -palkinnon jakamista, lavoille kipusi Insomnium. Puolen tunnin settinsä aikana yhtye teki selvää jälkeä. Insomnium onkin mainio keikkabändi, jota jaksaa katsella vuodessa useammankin kerran.

Survivors Zero

Tämän jälkeen esiintymään tulikin todella mielenkiintoinen, viime vuoden levydebytantti, Survivors Zero! Heikäläisten debyyttilevynsä oli yksi menneen vuoden mielenkiintoisimmista. Survivors Zeron tyylihän on death metallia, eikä musisointi juuri jättänyt toivomisen varaa, vaan oli juuri niin raskasta, mutta kuitenkin selkeästi jäsenneltyä kuin olla saattoi!

Swallow the Sun

Illan “kovan kolmikon” loppuhuipennuksen sai luvan aloittaa Swallow the Sun. Bändi onkin mielestäni doom metallin saralla Suomen kuningas. Mainio bändi. On muistettava, että lauantai oli omistettu kokonaan Suomi-metallille.

Apocalyptica

Jännitettä nosti seuraava esiintyjä, joka on myöskin harvinaista keikkaherkkua, eli Apocalyptica! Sellot vinkuivat kuin viimeistä päivää. On mukava huomata, että yhtye menestyy myös omalla materiaalillaan, alun lainabiisien jälkeen. Yhtye heitti myös suhteellisen pitkän keikan. Lue aikaisemmin julkaistu Apocalyptica-haastattelu Finnish Metal Expon lauantain myöhäisillalta.

Sonata Arctica

Kun kahden päivän infernaalinen keikkaväsymys alkoi jo painaa paatuneimmankin metallipään silmäluomia, oli viimeisen bändin aika päättää juhlat. Viimeinen bändi oli Sonata Arctica. Viimeisimmällä “The Days of Grays” -albumillaan taas korkeammalle kurottanut bändi tahkosi melodiametalliaan pitkät 75 minuuttia ja otti yleisönsä. Itse en ole yhtyeen suuri ihailija, mutta moni näytti olevan, ja ne monet myös saivat täyden vastineen odotuksilleen! Sonata Arctican haastattelusta löytyy lisää tietoja ja tuntoja bändin taustoista ja tulevasta laulaja Tony Kakon kertomana.

Lopuksi

Minulle ne helmet kahdelta päivältä olivat pari mielenkiintoista uutuutta ja skandinaavisista naapureista saapuneet ulkomaan vahvistukset! Loppupäätelmänä voisi sanoa: mainiot pirskeet — innolla odotamme voiko tästä vielä suunnata vuoden kuluttua ylöspäin. Pienenä toivomuksena Helsingin Liikennelaitokselle olisi jokaiselta: Pliis, paremmat liikenneyhteydet keskustaan myös iltojen loputtua.

Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 963 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin , , , , , , , , , , , . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.

Ajankohtaista

Uusin tapahtuma

Yhteistyöterveiset

Uusia musiikkivideoita

Kaikkein luetuimpia
Juttunostot