Metallimusiikki.net

• Julkaistiin sunnuntaina 02.09.2012.
• Luettu 265 kertaa
• Bändit: insomnium

• Mitä mieltä olet tästä?
• 35434Rokkaa!
• 05434Kakkaa.

Suomen death metallin keskisarjaan kuuluva Insomnium on tahkonnut kivistä polkua jo 15 vuoden ajan, joten oli aika ottaa yhtyeen kitaristi Markus Vanhala haastatteluun kesäisessä Tuska-festivaalissa. Haastattelupaikka löytyi takahuoneen ruokalan sohvan nurkasta, jossa koitimme muodostaa rauhallisen hetken kaiken rauhattomuuden keskelle. Nauhuri käyntiin, ja juttu alkakoon!

Olette nyt tahkonneet musiikkia kunnioitettavat 15 vuotta. Kerro vähän alkutaipaleesta.

Itse en ole ollut mukana alusta asti, mutta Joensuussahan tämä sai alkunsa. Kaikki pojat olivat samassa lukiossa, ja päättivät sitten alkaa ryskäämään yhdessä. Musiikillinen tyylikin oli jo melko samanlaista silloin, eli skandinaavista death metallia, ja kaikki Amorphikset ynnä Sentencedit oli kuunneltu huolella läpi. Myös ruotsalainen death metal -aalto oli kova sana. Sitä lähdettiin hakemaan jo 90-luvulla.

Millä tavalla koet, että ilmaisunne on muuttunut vuosien varrella?

Alussa oli ehkä enemmän kaikenlaista akustista maalailua, joka on jäänyt pois. Voisi sanoa, että musiikki on muuttunut kompaktimmaksi ja kaikenlainen tyhjäkäynti on jäänyt pois. Tietenkin pääpointtimme on edelleen tunnelmoinnissa, mutta sen voi tehdä myös ilman kolmen minuutin kitarasoinnutteluja. Parilla viimeisellä levyllämme on myös ollut puhtaita lauluja enemmän kuin ennen.

Millainen biisien syntyprosessi on, ja ketkä siihen osallistuvat?*

Pääosin ne ovat kitaristimme Ville Frimanin käsialaa. Hän tekee yleensä kotona demot. Laulajamme Niilo Sevänen tekee myös jonkin verran juttuja. Kaikki kuitenkin sovittavat omat osuutensa. Nykyään kun Ville asuu Englannissa, ja muutkin jäsenet ympäri Suomea, se vähän mutkistaa hommia. Ville lähettelee lähinnä sähköpostein meille muille tuotoksiaan. Me prosessoimme niitä sitten. Yhdessä treenaaminen jää valitettavasti vähiin, viimeisen vuoden aikana meillä on ollut yhdet treenit. Kauas on tultu siitä, kun teineinä "asuimme" treenikämpällä ja treenasimme joka ilta.

Teksteissänne olette saaneet vaikutteita mm. runoilijoista.

Sanoitukset ovat bändille tärkeitä. Sitä suomalaiskansallista tyyliä löytyy teksteistä paljonkin. Niilohan on kirjoittanut oikein novellejakin bändin ulkopuolella. Sanoitustenhan ei tarvitse olla tällaisessakaan musiikissa synkkiä, eikä ne meillä olekaan, vaan rivien välissä on paljonkin positiivisuutta. Elämässä kasvamista esimerkiksi. Jollain levyllämme olemme myös ottaneet kantaa ympäristöön, ja sen tuhoutumiseen.

Mikä mielestäsi on omaperäisintä ja erottuvinta bändissä?

Sitähän on aina vaikea itse määritellä. Ehkä se tietynlainen koko ajan läsnä oleva suomalaiskansallinen meininki on yksi pääpointti. En tiedä onko se erottuvinta, koska kyllähän esimerkiksi Amorphis on tehnyt sitä jo 20 vuotta. Ja myös luontoteemat ovat meille keskeisiä.

Eli taidatte olla luontoihmisiä.

Kyllä me mielellämme painellaan menemään ja pyöräilemme metsässä. Kesäisin lähinnä, vaikka kyllähän se talvella on äijämäistä ja suomalaisromanttista.

Viime vuonna julkaisitte viimeisimmän "One for Sorrow" -albuminne. Millainen prosessi sen tekeminen oli?

Se oli aika nopeasti tehty levy, koska ulkopuolisilta tahoilta oli painetta saada uutta materiaalia ja levy-yhtiökin oli uusi. Osittain esimerkiksi kaikki kitaraosuudet nauhoitettiin Ruotsissa. Studioiden parempaa tasoa ei Ruotsista lähdetty hakemaan, koska laatu on jo Suomessakin huippua. Syynä oli, että Ruotsissa oli ystävämme, Dark Tranquilityn Danielin oma studio. Hän itse kysyi haluaisimmeko tulla tekemään kitaroita sinne. Olemme myös todella tyytyväisiä levyyn, vaikka ainahan sitä jotain soundipoliittisia juttuja tulee jälkikäteen mieleen. Artistilta ei ikinä kannata kysyä levystä.

Muuttuivatko teillä jotenkin asiat, kun vaihdoitte levy-yhtiötä Century Medialle?

Kyllä muuttuivat. Tämä uusi on paljon ammattimaisempi lafka. Ulkomaan levyjen jakelu on myös hyvin hoidettu. Olimme myös kuukausi sitten Japanissa ja Kiinassa keikoilla, ja Jenkkiläkin on hyvin yhtiöllä hallussa. Syksyllä olemmekin lähdössä Amerikkaan kiertueelle.

Saitte myös musiikin vientipalkinnon tänä vuonna. Miltäs se tuntui?

Onhan se hieno homma, kun se on kuitenkin opetus ja kulttuuriministeriön palkinto. Tuntuu hyvältä, että noteerataan korkeammallakin taholla. Rahahan menee lähinnä tuon Amerikan-kiertueemme kuluihin, koska produktion vieminen sinne on aikas kallista. Rundi kestää viisi viikkoa ja kiertuekumppanina on Epica.

Löydätkö yhtyeestä vielä kehitettäviä asioita?

Kyllähän sitä aina hommaa haluaa kehittää, ellei sitten ole AC/DC:n kaltaista toimivaa konseptia. Kehittämisellä homma pysyy myös itselle mielenkiintoisena. Kuitenkin oma musiikillinen identiteetti pitää säilyttää, ettei rupea liikaa rönsyilemään. Tulevaisuutta käydään levy kerrallaan, ei mitään viisivuotissuunnitelmia tehden. Nyt olemme puhuneet, että vähitellen olisimme alkamassa kasaamaan uutta albumia. Villellä, ja meillä muillakin, alkaa olla demoja valmiina. Seuraava askel on, että alamme esittelemään niitä toisillemme. Yritämme kuitenkin pitää seuraavan levyn teon mahdollisimman rentona ja paineettomana. Toisaalta deatdlinet saavat joskus synnytettyä timantteja.

Pystyisitkö lopuksi kiteyttämään jotenkin bändin ytimen?

Kunhan vähän soitellaan, ja otetaan kiisseliä, sekä pidetään homma mielekkäänä. Kaikki muu on pelkkää plussaa. Eikä meistä kukaan tätä bändiä minään "elantoammattina" pidä.

Juttutuokiomme oli ohi ja oli aika päästää muusikko rentoutumaan, ja suunnata festivaalin tarjontoihin!

Kuvat:

• Kuvat:
• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8
• 9
• 10

Insomnium on:

• Niilo Sevänen (laulu ja basso)
• Ville Friman (taustalaulu ja kitara)
• Markus Vanhala (kitara)
• Markus Hirvonen (rummut)