Metallimusiikki.net

Metalheim Festival 1.10.2010 Helsingin Nosturissa!

Ensimmäistä kertaa Metalheim-manageeraustoimiston järjestämä Metalheim Festival järjestettiin vuoropäivinä Helsingin Nosturissa, sekä Oulun Club Teatriassa. Tälle kaksipäiväiselle festivaalille oli haalittu melkoisen kiinnostava kattaus kotimaisia, ja muutama ulkomainenkin nimi. Festivaali tuo mukavaa piristystä talvikauden hiukkasen vähäiseen festivaalitarjontaan. Allekirjoittaneen sairastumisesta johtuen Metallimusiikki.net oli edustettuna Nosturissa vain perjantaina. Kerrataanpa millainen oli illan kulku! Taustatietoja festivaalista löytyy sen nettisivuilta osoitteesta www.metalheim.fi.

Illan ensimmäiseksi nimeksi oli buukattu vähemmän tunnettu Evemaster. Bändi on kuitenkin jo pitkän linjan yhtye, joka aloitti soittamisen jo vuonna 1996 ja joka soittaa dark metal -musiikkia. Bändin perustajajäsen ja laulaja Jarno Taskula vokalisoi myös sellaisessa death/thrash metal -yhtyeessä kuin Exremains. Hirveästi ei tässä vaiheessa Nosturin saliin eikä parvekkeelle ollut vielä kuulijoita siunaantunut, puhumattakaan mistään kovasta moshpitistä sun muusta. Nosturin areenaahan voi kuvata keskikokoiseksi. Se on pienempi kuin Tavastia, mutta isompi kuin “musiikkiklubit”. Metalheim Festival -illan kulku oli kasattu siinä mielessä mukavasti, että bändien välillä oli melko lyhyet tauot, eikä porukka ehtinyt paljoa jäähtyä bändien välillä.

Seuraavana lauteille kapusi oman diggariporukkansa jo lavan eteen koonnut Enochian Crescent. Tämäkin bändi on tahkonnut jo 1995 vuodesta. Enochian Crescent on saavuttanut kuuluisuutta erikoisilla tempauksillaan. Vuonna 1997 bändin ollessa Tavastialla lämppäämässä norjalaista Emperoria, laulaja Wrath viilteli itsensä sairaalakuntoon setin aikana. Bändi on myös kokenut lukuisia miehistönvaihdoksia ja saanut aikaiseksi kolme pitkäsoittoa. Mutta kummallisista maneereista huolimatta tästä on sanottava, että lavalla oli aivan Suomi-bläkkiksen huippunimiin lukeutuva akti. Tälläkin kertaa Wrath käytti “veristä” korsettia, ja vaikutti muutenkin haudasta ylös nostetulta, mutta laulu kulki jyhkeästi ja suorastaan eläimellisesti. Soitto oli todella tiukkaa ja raskasta. Yleisökin osasi arvostaa yhtyettä. Tämä olikin kovimpia viime aikoina näkemiäni keikkoja!

Profane Omen oli vuorossa seuraavana. Yhtye on reilun kymmenen vuoden aikana saavuttanut jo jonkinlaista kunniaa ja suosiota. Vuonna 2007 bändi sai “Vuoden tulokas” -palkinnon FME-tapahtumassa. Musiikkia on kuvattu mm. deathrockiksi. Tosiasia kuitenkin on, että bändi sekoittelee erilaisia vaikutteita makoisaksi keitokseksi. Laulaja Jules Näverin laulu vaihtelee puhtaasta murinaan erittäin luovalla tavalla. Pojat ovat julkaisseet vuosien varrella vain pari pitkäsoittoa, mutta paljon demoja. Bändin keikka oli tavanomaisen vakuuttava, mutta ei kuitenkaan tarjonnut mitään “extraa”. Hyvä keikka, hyvältä yhtyeeltä.

Deathchain marssitti seuraavaksi lavalle astetta näyttävämpiä heppuja. Bändi on tehnyt aina hyviä levyjä, ja keikkaillut tosi runsaasti myös ulkomailla. Tyylinä on death/thrash metallin sekoitus, joka toimi jälleen keikalla hyvin. Lavaesiintyminen oli vauhdikasta. Vuonna 2006 laulaja Rottenin jätettyä yhtyeen, ja K.J. Khaosin tultua remmiin, on lavakarisma laulajan paikalla vain parantunut. Yleisöäkin oli jo tässä vaiheessa kertynyt aika lailla Nosturin stagen eteen. Kaikenlainen moshaaminen oli jo kietonut yleisön energisimmät edustajat pauloihinsa. Bändi teki kovaa jälkeä ja osoitti olevansa miltei illan pääbändi, mutta ei aivan. Bändin kitaristien suoritukset olivat myös mukavaa kuultavaa.

Illan viimeiseksi suomalais bändiksi oli haalittu mainio Kiuas! Yhtye ei ole kymmenvuotiaan uransa aikana tehnyt kuin nelisen albumia ja sekalaisen määrän sinkkuja. Lisäksi yhtyeen tyylinä on kerrottu lähes kaikkia metallin moninaisia muotoja. Omasta mielestäni ainakin lavalla yhtye on pahuksen hyvä thrash-esiintyjä. Nosturissa se oli ilman muuta illan raskain bändi. Yhdistelmä hyviä melodioita, kovia kitarariffejä ja sankarilaulua toimi mielestäni enemmän kuin hyvin. Kuulin muutamia korviin kantautuneita moitteita yhtyeestä, mutta minulle tuo oli kovin keikka sitten Tuska-festivaalin. On kiitettävä erityisesti Kiukaan osalta illan mahtavia soundeja! Nykyisillä esiintymispaikoilla on mukavaa todeta, että kuulon vievästä melusaasteesta on päästy nykyaikaan. Totta kai metallia pitää kuunnella lujaa, mutta nykyään ääni on korkealuokkaista, hyvän erottelun omaavaa, ja maltillista volyymiltaan.

Kiukaan jälkeinen “tuho” yleisössä ei luonut mitenkään helppoa ilmapiiriä illan pääesiintyjälle, ruotsalaiselle Pain of Salvationille. Jo 1984 Reality-nimellä perustettu bändi on kulkenut pitkän taipaleen progemetallin sysimetsässä. Jotenkin tuntuu, että vaikka levyjä on tehty, ja maailmaa on kierretty, ei homma ole ottanut sellaista tulta alleen, kuin yhtye olisi halunnut. Bändi viivästytti esiintymistään vartin verran, jonka jälkeen alkoivat hillittömän pitkät alkumusiikit. Jotenkin tästä olisi jo pitänyt ymmärtää, että jonkin lajin “taidetta” on tulossa. Suoraan sanottuna bändin akustis tyylinen soitannon alku oli vähän ponnetonta. Kyllähän he sitten saivat jonkinlaisen rockauksen käyntiin, mutta bändin esitykset jäivät valitettavan vaisuksi. En itse pidä lainkaan progesta, tai progemetallista, joten yhtyeen faneille kyseessä oli varmasti mukava kokemus, mutta itselleni ei. Kotimaiset yhtyeet olivat todella vieneet mehut, joten Pain of Salvation olisi ehkä pitänyt siirtää alkuiltaan!

Mitä perjantaista jäi käteen? Todella mainio festari ja nappiin menneet bändivalinnat. Meno oli rankkaa. Ei voi muuta kuin todeta, että toivottavasti festari järjestetään myös vuoden päästä. Lauantaina Metalheim Festivalissa nähtiin musisoimassa Bob Malmström, Sotajumala, The Man-Eating Tree, Secrets of the Moon, Sólstafir ja Korpiklaani.

Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin , , , , , . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.