Metallimusiikki.net

Kirjaudu sisään
Luo profiili

Metallica Sonisphere-festivaalissa 2012!

Metallica esiintymässä Sonispheressa vuonna 2012. Kuva: Susanna Honkasalo.Kuva: Susanna Honkasalo

Maanantaina 4.6. oli taas aika suuren Sonisphere-festivaalin rantautua Suomeen ja Helsinkiin. Tällä kertaa oli yleisömagneetiksi saatu itse metallin kuningasnimiin kuuluva Metallica! Lämmittelijöiksi oli buukattu Ghost, Gojira, Hardcore Superstar, Amorphis ja Machine Head. Soittopaikaksi oli valittu Kalasataman jättimäinen kenttä, joka täyttyikin varsin mukavasti, 47 000 katsojan kansoittaessa lavanedustan. Kokonaisuutena konsertti oli imuroinut enemmän keski-ikäistyvää raskaan rockin ystävää, kuin varsinaista metallinuorisoa. Säiden jumalat suosivat konserttia, eikä onneksi sadetta saatu. Lämmittelybändit hoitivat hommansa kunnolla, ja esimerkiksi Amorphis ja Machine Head saivat melkoista vellontaa ja huutoa aikaan yleisössä. Kuitenkin oli selvää ketä tänne oli tultu katsomaan. Hiukan yllättävästi Metallica antoi odottaa itseään peräti puoli tuntia ilmoitetusta keikan alkamisajasta. Lopulta kuitenkin aloitusmusiikki alkoi kaikua, ja videoscreenit elää, tykittäen yleisön silmille otteita Sergio Leonen kuuluisasta Dollaritrilogia. Oli aika aloittaa bailaus!

James Hetfield joukkioineen räväytti keikan käyntiin todella vahvasti biiseillä "Hit The Lights" ja "Master of Puppets", josta varsinkin jälkimmäinen sai yleisön kiimaiseen möyryntään ja liikehdintään. Täytyy todeta, että keikan soundit olivat parhaat kuulemani, ja tuntuikin kuin levyä olisi kuunnellut, noin positiivisessa mielessä.

Metallica Sonisphere 2012:ssa. Kuvan otti Susanna Honkasalo.
Metallica esiintymässä. Kuva: Susanna Honkasalo.

Mitään suurempia erikoistehosteita, lukuun ottamatta isoja videoscreeneja, bändi ei tarjoillut, vaan luotti biisiensä voimaan. Isompia virtuositeettejakaan ei tarjoiltu, sillä biisit esitettiin lähinnä alkuperäisessä mallissaan. Keskeisenä asianahan keikalla oli, että bändi soitti kaikki maineikkaan "Black"-levynsä kappaleet. Niiden soittaminen pohjustettiin pitkähköllä väliosalla, jossa videoilta saatiin seurata muun muassa albumin äänityssessioita, sun muuta levyyn liittyvää. Valitettavasti tämä suvantokohta myös lässäytti tunnelman jotenkin lähtökuoppiinsa, varsinkin kun levyn biisien soittaminen aloitettiin ei niin hittimäisillä kappaleilla.

Sonisphere-festivaalin yleisöä vuonna 2012. Kuva: Susanna Honkasalo.
Sonispheren yleisöä. Kuva: Susanna Honkasalo.

Oikeastaan vasta "Nothing Else Matters" latasi tunnelman ja yleisön kiihkon takaisin huipputasolle. Tuo kappale olikin yksi illan helmistä ja varmasti odotetuimpia biisejä.
Soittajina Metallican miehet tarjosivat todella tiukkaa yhteissoittoa, ja biisit jyrättiin läpi melkoisella teholla. Jos voisi jotain negatiivista sanoa, niin jonkinlaista aggressiivisempaa otetta olisin kaivannut. Vaikkakin, jos bändi yltää tuolle tasolle kuin Metallica, on suuremmat angstit jätettävä varhaisiin levyihin. "Black" oli kuitenkin huikea levy ja sen biisit hienoa kuultavaa.

Keikan aikana kuultiin myös balladiosastoa melko paljon. Se tuntuikin uppoavan yleisöön. Ehkä vaativimmat puristit olivatkin jääneet kotiin. Bändiläiset myös venyivät huippusuorituksiin sekä äärettömän raskaissa, että kevyemmissä biiseissä, ja Kirk Hammettin kitarasoolot leijuivat kuulaassa illassa ilkeän kuuloisesti. Ehkä tämän yhtyeen suosion salaisuus onkin siinä, että se onnistuu musiikissaan vuosikymmenestä ja sukupolvesta riippumatta. Musiikki kelpaa bändiä 1980-luvulla kuunnelleille, ja muuttunutta ulosantia nykyään diggaaville. Merkittävää biisivalikoimassa oli, että kappaleita "Struggle Within", "My Friend of Misery" ja "Don’t Tread on Me" ei ole ikinä ennen kuultu Metallican keikkasetissä. Joten sen verran yllätyksellisyyttä iltaan mahtui. Meno alkoi tiukentumaan loppua kohden, kun kuultiin sellaisia klassikoita kuin: "The Unforgiven", "Sad But True" ja "Enter Sandman".

Sonisphere-festivaalin yleisöä vuonna 2012. Kuva: Susanna Honkasalo.
Sonispheren yleisöä. Kuva: Susanna Honkasalo.

Kokonaisuutena konserttia on hiukan vaikea arvioida. Ilkeästi sanoen se oli tasavarman bändin tasavarma konsertti. Mutta ei sitä noin helposti voi lytätä. Keikka oli hienoja biisejä esitettynä kuulijoiden odottamalla tavalla, ja bändin osoittaessa elinkelpoisuutensa ja hioutuneen yhteistyönsä. Kuka oikeasti odottaa tämän tason yhtyeeltä enää mitään radikaaleja yllätyksiä keikallaan? Poistuin paikalta suhteellisen tyytyväisenä, ja niin varmaan suurin osa muistakin ihmisistä. Metallinen, messiaaninen messu oli koettu. Kiitos Metallica!

Nämä kuultiin:

  1. Hit the Lights
  2. Master of Puppets
  3. The Shortest Straw
  4. For Whom The Bells Tolls
  5. Hell and Back
  6. The Struggle Within
  7. My Friend of Misery
  8. The God That Failed
  9. Of Wolf And Man
  10. Nothing Else Matters
  11. Never Throught The Never
  12. Don’t Tread On Me
  13. Wherever I May Roam
  14. The Unforgiven
  15. Holier Than Thou
  16. Sad But True
  17. Enter Sandman
  18. Fight Fire With Fire
  19. One
  20. Seek and Destroy

Metallica on:

  • James Hetfield (laulu ja kitara)
  • Kirk Hammett (kitara)
  • Robert Trujillo (basso)
  • Lars Ulrich (rummut)
Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 537 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin , , , , . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.

Uusimpia aiheita keskustelupalstalla

    Ajankohtaista

    Uusin tapahtuma

      Yhteistyöterveiset

      Uusia musiikkivideoita

      Kaikkein luetuimpia
      Juttunostot