Metallimusiikki.net

Tänä vuonna toista kertaa Helsingin Suvilahdessa järjestetty Tuska-festivaali kokosi jälleen sankan joukon metallin ystäviä aitojensa sisään. Tänä vuonna ei tarjoiltu kovin megasuuria ulkolaisia bändejä, varsinkaan kun innolla odotettu Lamb of God peruutti esiintymisensä. Kaikenlaista mielenkiintoista oli kuitenkin kolmena päivänä tarjolla. Seuraavassa yhteenveto kuvien kera!

Nyt kun Tuska 2012 -festivaaleista on jo vierähtänyt tovi, on hyvä muistella mitä jäi bänditarjonnasta päällimmäisenä mieleen. Tavallaan tämänvuotinen Tuska jäi kesän tärkeimmäksi metallifestariksi, koska Sauna Open Air Tampereella piti välivuoden.

Kuvia:

• 1
• 2
• 3
• 4
• 5
• 6
• 7
• 8
• 9
• 10
• 11
• 12
• 13
• 14
• 15
• 16
• 17
• 18
• 19
• 20
• 21
• 22
• 23
• 24
• 25
• 26
• 27
• 28

Tuskan ikävimmäksi pointiksi jäi juuri kenties mielenkiintoisimman nimen, Lamb of Godin, jääminen kelkasta. Paikkaajaksi saatiin Finntroll, joka nyt ei aivan paini samassa sarjassa. Lukumäärällisestihän bändejä alkaa jo neljällä lavalla olla siihen malliin, että kaikkien koluaminen käy kunnon päälle.

Perjantai

Perjantain päälava tarjonta oli pelattu melko varman päälle: esiintymässä olivat Exodus, Edguy, Trivium ja tietysti Megadeth. Näistä Edguy jäi mielestäni ennakko odotuksista huolimatta hieman pop-osastoon. Ikävä kyllä Animals as Leaderskin oli vaihdettu Barren Earthin maalaileviin progeiluihin.

Saint Vitus saa erikoismaininnan yhtenä hauskimmista yhtyeistä. Ikämiesten sarjaan ehtineet muusikot kun soittivat todella hidastempoista doomiaan, virtauksista välittämättä. Kitarasoolotkin olivat yhtä pitkää sustainia ja vinkunaa. Hauskoja veikkoja.

Telttalavalla odotetuimpia nimiä oli ehdottomasti Arcturus. Tämähän on norjalaisten bläkkisskenen nimimiesten yhteenkertymä. Arcturus soitti kiitettävän mielenkiintoisesti polveilevaa ja maalailevaa metallia. Ei ehkä rankimmasta päästä.

Kuvassa Megadethin Dave Mustaine.

Mitähän voisi sitten sanoa päivän päätähdestä, eli Megadethista? Ei oikein mitään. Dave Mustaine liidasi hiuspehkonsa suojista tasaisen tappavaa thrashia, vakuuttavan kuuloisesti. Eipä tämä paljon eronnut muutaman vuoden takaisesta Tuska-visiitistä, mutta ei kai sitä kukaan odotakaan. Hyviä biisejä, hyvin esitettynä!

Lauantai

Lauantaille olikin sitten kasattu kosolti mielenkiintoisia nimiä. Viron metalliylpeys Metsatöll potkaisi päivän alkuun mukavasti. Myös Amoral heitti varsin vauhdikkaan keikan. Pienempien lavojen mielenkiintoisin anti oli ehdottomasti Horna. Tuo Suomi-bläkkiksen puulaakisarjaan jäänyt bändi. Hienoa menoa. Tuntuu välillä että kun lavat pienenee, niin meno lisääntyy, sillä välillä mielenkiintoisimmat jutut voi kokea juuri pikkulavoilla.

Itselleni lauantaina oli tasan kaksi odottamisen aihetta; Napalm Death ja Behemoth, joista kumpaakaan en ole nähnyt aikaisemmin livenä. Napalm Death on todella tinkimätön bändi. Mitä muuta voi sanoa yhtyeestä, joka tuolla kuuluisuudella roudaa itse vähäiset lavakamansa, eikä lavalla ole mitään ylimääräisiä krumeluureja, edes taustalippua? Musiikillisesti bändi täräytti täystyrmäyksen, ja oli ainakin minulle parasta antia festareilla. He esittivät myös "maailman lyhimmän biisinsä". Sen kesto on muutama sekunti, ja yksi sointu. Olihan sekin jonkinlaista hupia.

Kuvassa lauantaina nähdyn Behemothin Nergal.

Päivän aikana nähtiin myös muun muassa Insomniumia, Sonata Arcticaa ja Swallow the Sunia, mutta itse kaipasin jotain poikkeuksellista, joka oli minulle Behemoth! Odotusta laimensi hiukan tuntia ennen keikkaa alkanut rankkasade, mutta jotkin korkeammat voimat taitavat olla black metallille suosiollisia, koskapa ilma kuivahti viittä minuuttia ennen H-hetkeä. Siispä kamera olalle ja kuvauspilttuuseen. Alapuolella sijaitsevassa kuvagalleriassa on myös Behemoth edustettuna.

Bändi näyttikin visuaaliselta ihomaalauksissaan ja muissa varusteissaan, ja ennen kaikkea musa kulki hienommin jopa kuin levyillä. Soundit olivat myös ensiluokkaiset. Mielestäni tämä bändi, ja Napalmit, olisivat jo yksin olleet Tuskassa käymisen arvoiset, varsinkin kun sattuivat samalle päivälle. Sabaton sai luvan ryskätä päälavan päätösosuuden, ja keräsikin mukavasti yleisöä. Itseäni tuo ei niin lämmittänyt.

Sunnuntai

Kolmas ja viimeinen festaripäivä aukesi autereisena. Kengänhiertymät nilkoissa oloni oli muutenkin niin sanotusti finaalissa. Jos vielä kerran jaksaisin vinkua siitä Lamb of Godin poisjäännistä, niin toteaisin, että viimeinen päivä jäi hiukan torsoksi.

Mutta varsinainen päivän pelastaja olikin Apocalyptica. Olen mielessäni jo jättänyt bändin jollain lailla elähtäneeksi, mutta koinkin upean yllätyksen. Varsinkin nykyään, rumpalin kera, bändi luukutti niin kovaa metallia, että alta pois. Semminkin setin alkupuolella kuultu "Master of Puppets" kuulosti jopa paremmalta kuin Metallican esittämänä. Lisäksi sellojen soundi pesi rankkuudessaan monen bändin kitaraosuudet. Eli minun Tuska-listallani Apot ehdottomasti kärkikolmikkoon!

Apocalyptica esiintyi sunnuntaina.

Vierailuni kahdella sisälavalla olivat jääneet melko vähiin festareiden aikana, mutta mielenkiinnosta ajauduin kuuntelemaan Huoratronia, joka ei ole varsinainen bändi vaan yhdistelmä koneita ja metallimusiikkia. Mielestäni aika hyvä kombinaatio. Huoratronin musa kulki hienosti ja rankan kuuloisesti.

Sunnuntain bändivaihdosten takia Overkill pääsi luukuttamaan päälavalle, ja settikin oli pidennetty. Ihan mukavaa vanhan liiton metallia, mutta ei ihan niin rankkaa kuin mitä muistelin edelliskerrasta. Finntroll pääsi tavallaan paikkaamaan Lamb of Godia, ja selvisikin hyvin monipuolisella folk-soitannallaan. Tässä vaiheessa meikäläiselle tuli terveysongelmia, joten jouduin poistumaan paikalta ja sen myötä passaamaan Ministryn.

Tämän vuotinen Tuska oli kokonaisuutena ihan hyvin kasattu, joskin tietysti paikka ei ole niitä vehreimpiä. Jäämme odottamaan innokkaina, mitä ensi vuonna. Paneutukaapa ilolla bändien keikkoihin visuaalisesti oheisten kuvien kautta!

Kuvia:

• 29
• 30
• 31
• 32
• 33
• 34
• 35
• 36
• 37
• 38
• 39
• 40
• 41
• 42
• 43
• 44
• 45
• 46
• 47
• 48
• 49