Metallimusiikki.net

Kirjaudu sisään
Luo profiili

Yhteenveto Tuska Open Air 2009 -festivaalista.

Suomen ehkä tärkeimmäksi metallimusiikkikinkeriksi noussut Tuska-festivaali jaksoi tänäkin vuonna kerätä alueen täyteen joka päivä katselemaan kattavaa tämän hetken kuuminta metallimusiikkitarjontaa. Bändejä oli haalittu sekä kotimaasta, että muualta. Nousevien nimien lisäksi tavan mukaan paikalta löytyi myös isoja staroja. Kerrataan vielä nyt kesän kääntyessä loppuaan kohden, mitä jäi käteen! Löydät yhteenvedon seasta valokuvia Immortalin, Volbeatin, My Dying Briden ja Medeian sekä Neurosiksen esiintymisistä Tuska 2009:ssä. Festivaalin aikana tehtiin myös bändihaastattelut Stam1nan, Ensiferumin ja Rotten Soundin kanssa.

Aluksi, ennen varsinaisia festareita, tarjontaa lukiessa oli jonkin verran pettynyt tunnelma. Aikaisempina vuosina tarjottu todella raskas huttu loisti poissaolollaan ottamatta lukuun muutamia pikkubändejä ja Immortalia. Kaikesta huolimatta festarialueelle tuli vaellettua, ja todettua samalla, että bändikatras ei ainakaan ollut vaikuttanut yleisömäärään, joka velloi paikalle sankkana merenä.

Perjantain päälavalle oli aloittajaksi saatu Gojira, joka soitti keikkansa enempiä jälkiä jättämättä. Tämän jälkeen pikkulavoilla aloittelivat Callisto ja Tukkanuotta, jotka antoivat palaa varsin mielenkiintoisesti. Onkin taas kerran todettava, että monilla festareilla mielenkiintoisimmat nimet löytyvät juuri sivulavoilta. Mielenkiintoisia uraansa aloittelevia bändejä.

Legion of Damned oli odotettu nimi, huolimatta siitä, että hollantilaisbändi tuli tsekattua jo alkuvuoden Finnish Metal Expo -tapahtumassa. Pahaenteistä ja rankkaa menoa tuli tuli siinä määrin, että tälle esiintymiselle on annettava erinomaisen hyvä arvosana. Samaan aikaan toisaalla kotimainen grindcore-ylpeys Rotten Sound takoi kuulijoihin niin äärimmäistä ja rankaa runttausta, että ei voi muuta sanoa kuin todeta yhtyeen kuuluvan alansa aivan kärkikastiin. Soundissa ei tosin ollut kehumista. Eritoten lauluosuudet jäivät hieman jalkoihin. Rankka keikka kuitenkin.

Ensi kertaa Suomeen Yhdysvalloista saapunut, ja päälavalle kivunnut, Neurosis oli varsin mielenkiintoinen nimi. Yksityiselämässään varsin luonnonmukaista elämää kannattava yhtye kuvailee myös musiikkinsa olevan harmoniassa luonnon kanssa. Uskokoon ken tahtoo, mutta bändi on tutustumisen arvoinen!

Neurosis Tuska Open Airissa:

Havaintojeni mukaan harvoin keikkoja kotimaassaan tekevä Ensiferum oli myös yleisön odotuksen kohteena. Huutomyrsky yltyi jo alkumusiikin aikana infernoksi. Yhtyehän kuuluu suomalaisen folk metallin kivijalkoihin. Ensiferum antoikin mainion panoksensa “ritarimetallillaan”! Kuuluisiko tämä jo päälavalle?

Samaan aikaan toisella pikkulavalla toinen yhdysvaltalaisvieras, Black Dahlia Murder, joka muuten myös nähtiin kevään Finnish Metal Expossa, aloitteli tykitystään. Aikalailla perusrunttausta, mutta kyllähän tämä kuitenkin oli mukavaa kuunneltavaa.

Perjantain, ehkä koko festarin, odotetuin nimi odotti lauteille pääsyä illan viimeisenä. Norjalaista black metal -osaamista parhaimmillaan tarjosi Immortal! Vuoden aikana uutta, nyt syyskuussa ilmestyvää, levyään työstänyt yhtye oli kerrassaan mainiossa vedossa. Se jatkoi tavallaan jatkumoa, jonka Dimmu Borgir viime vuonna Tuskassa aloitti. Yhtyeen jäsenet olivat näyttävästi meikattuja ja vaatetettuja. Tästä bändistä on sanottava, että juuri tätä tänne tultiin kuulemaan. Armotonta rymistystä, totista black metal -asennetta! Tämä oli ainakin itselleni festareiden kohokohta, eikä jättänyt juuri toivomisen varaa.

Immortal Tuska Open Airissa:

Lauantai valkeni aurinkoisena, mutta bändilistojen perusteella kaikkein valjuimmaksi tarjonnaltaan jäävä päivä pelotti. Iltapäivän tarjonnassa oli toki melko mielenkiintoisia ja ei kovin tunnettuja yhtyeitä, mutta eipä niistä paljon jäänyt käteen. Lahtelaisbändi Profane Omen sytytti kuitenkin liekkiä jonkin verran, ja antoi toiveita paremmasta. Alkuvuodesta uuden albumin julkaissut bändi takoi varsin mukavan oloista metalliaan.

Mainiolta vaikuttava ruotsalaispumppu oli myös Sabaton. Itse heihin aikaisemmin tutustumattomana koin varsin mieluisan yllätyksen. Power metallia soittava, sotahistoriasta sanoituksensa ammentava ja viisi levyä tahkonnut bändi voisi olla mielenkiintoinen myös pienemmissä ympyröissä.

Myös kotimainen Korpiklaani herätti kiinnostukseni. Varsinkin kun yhtyettä on harvoin nähtävillä Suomessa. Yhtye oli kiinnitetty Tuskaan myös viime vuonna, mutta keikka peruuntui. Niinpä yhtyeellä olikin nyt tarjolla eräänlainen revanssi. Yhtyeen meininki on varsin suomalaiskansallista.

Tälle päivälle Korpiklaanin lisäksi oli kiinnitetty myös Amorphis, bändi, jolla on kotimaassaankin varsin kunnioitettava keikkatahti. Bändi tuntuu olevan vähintäänkin kaikilla Suomen metallikinkereillä. Mikä siinä, soittaahan se varsin raskasta ja menevää musiikkia, mutta yllätyksiä on tällä tasolla turha odottaa. Yhtye hoitaa leiviskänsä tutun turvallisesti.

Illan päänimeksi oli haalittu Yhdysvalloissa jo vuonna 1981 perustettu, vanhan liiton nimi Suicidal Tendencies. Yhtyeen erottaa muista speed ja thrash metallia soittavista bändeistä jonkinlainen hardcore-vivahde. Suicidal Tendencies tarjosi Amerikan meininkiä, nostalgiaa, ei niinkään mitää uutta ja oivaltavaa.

Sunnuntainen festivaalipäivä aukesi Amoralin ja Medeian kepittäessä pikkulavoilla. Medeian toinen täyspitkä on saanut medioissa varsin hyvää arvostelua, joten olikin mainio hetki katsastaa yhtyeen keikkakunto, ja hyvältähän se vaikutti.

Medeia Tuska Open Airissa:

Päälavalla menon korkkasi Stam1na, joka on kasvanut mukavasti pikkulavoilta päälavan esiintyjäksi. Bändi veti todella hyvän keikan ja oli ilmiselvästi hakenut innoitusta kasvomeikkeihinsä itseltään Immortalilta. Todella korkealuokkaista Suomi-metallia. Mahtava keikka!

Seuraava kiinnostuksen kohde oli sveitsiläinen Eluveitie. Kelttiläisyydestä ja muusta folkmetallimeiningistä innoituksensa ammentava akustishenkinen bändi on varsin jännittävää kuultavaa. Ei todellakaan mitään metallifestarien perushuttua. Suositellaan!

Päivän kääntyessä illaksi päälavalle kipusi englantilainen, jo 1990 vuodesta toiminut, My Dying Bride. Yhtye soittaa doom metallia, joka ei erityisemmin kuulu toimittajan mielikkeihin, mutta kyllä yhtye paikkansa lunastaa, jos siitä pitää, ja yhtyeen lukuisien levyjen valikoimaa löytyy hyllystä.

My Dying Bride Tuska Open Airissa:

Festivaalien lopetuspäivän pääesiintyjäksi oli haalittu tanskalainen Volbeat, joka on hieman mielipiteet jakava bändi. Vasta vuonna 2005 tällä nimellä debyyttinsä julkaissut bändi on saavuttanut paljon suosiota lyhyessä ajassa. Mutta metallia se ei mielestäni ole, joten kuuntelin keikan alkua ristiriitaisin mielin. Ensimmäinen biisi sentään oli vähintäänkin hard rockia, mutta keikan edetessä erilaiset roc’n‘roll-vaikutteet tulivat hyvin selville. Mutta jos tästä pitää, niin keikka oli varmasti elämys, sen verran hyvin muusikot paneutuivat rooleihinsa. Itselleni tämä jäi etäiseksi.

Volbeatin lopetettua ei voinut muuta kuin alkaa odottaa mielenkiinnolla ensi vuoden Tuskaa. Festivaali keräsi tänäkin vuonna noin 28 000 kävijää — varmastikin suurin osa poistui paikalta tyytyväisenä.

Volbeat Tuska Open Airissa:

Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 904 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin , , , , . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.


getElementsByTagName('script')[0]; s.parentNode.insertBefore(po, s);})();