Metallimusiikki.net

Kirjaudu sisään
Luo profiili

Sauna Open Air Tampereella 9.–11.6.2011!

Vuonna 2004 ensimmäisen kerran järjestetty Sauna-festivaali on lunastanut paikkansa yhtenä Suomen tärkeimmistä metallifestivaaleista. Kuten tunnettua, bändikaarti on yleensä ollut 1980-luvulle painottuvaa, joka onkin vetänyt väkeä varsin mukavasti. Tänä vuonna festivaali teki kävijäennätyksensä, hienojen bändivalintojen, ja erittäin upean sään johdosta. Kokonaisuutena saatiin paikalle 26 000 kävijää — ennätyspäivänä lauantaina yksistään 11 000 kävijää. Festivaali alkaakin uhata Tuskan mahtiasemaa hyvien bändien johdosta, sekä paikkana.

Ensimmäisen festivaalipäivän avasi pikkulavalla soittanut maamme folkmetal-ylpeyksiin kuuluva Moonsorrow, jota on yksityiskohtaisemmin käsitelty erillisessä jutussa. Folkia ja blackmetallia ansiokkaasti yhdistelevä bändi heitti hienon keikan pienehkölle väkimäärälle, ja tarjosi myös visuaalista katseltavaa bändiläisten “verisellä” ulkonäöllä. Musiikki kulki sangen mukavasti ja bändi yhdisteleekin hienosti eri tyylejä.

Päälavan esiintymiset korkkasi saksalainen klassinen powermetal-ryhmä Helloween. Yhtye on perustettu jo 1982, mutta mitään ukkoontumista en railakkaassa, ja hyvin saksalaisen kuuloisessa metallissa havainnut. Erityisempää showta ei toisaalta ollut tarjolla, jollei sellaiseksi lueta kitaristin erikoista elehtimistä. Kaiken kaikkiaan bändi kuitenkin tykitti musiikkiaan todella täyslaidalta. Yhtyeen alkuperäisistä jäsenistähän ei ole enää jäljellä kuin basisti ja toinen kitaristi.

Jo hyvissä ajoin päivän aikana oli lavan edustalle pakkantunut tuhansia Ozzy Osbourne -faneja. Herra kun sai luvan päättää ensimmäisen festaripäivän. Ozzystä voit lukea erillisessä jutussa.

Perjantai aukeni myös hyvin aurinkoisena, kun metallikansa vaelsi Eteläpuistoon, saamaan vuosittaisen Sauna-löylynsä. Aikaisemmista vuosista poiketen saatiinkin kinkerit viettää tänä vuonna hienossa säässä. Päivän suomalaisantia olivat folkbändi Turisas, ja hiukan myös sinne suunnalle kallistuva Viikate, sekä Rytmihäiriö. Turisas heitti mainion keikan isolla lavalla, eivätkä muutkaan kotimaiset jääneet kelkasta. Todella isoa suomalaisbändiä ei ollut tänä vuonna mukana, jollei sellaiseksi lasketa lauantain Tarot-keikkaa.

Kotimaisten antien jälkeen päälavan valtasi Cavalera Conpiracy, entisen Sepultura-miehen Max Cavaleran, ja veljensä Igorin, vuonna 2007 perustama yhtye. Bändi on julkaissut juuri tänä vuonna uusimman “Blunt Force Trauma” -albuminsa. Meno kuulostikin aivan kelvolliselta. Miehet riehuivat lavalla tosissaan.

Puistolavalla pääsi tämän jälkeen kohkaamaan Joey Belladonna, joka kuten muistetaan oli Anthraxin “kultakauden” solisti. Väkeä oli tähän mennessä kertynyt jo aika mukavasti, ja Joey sai heidät syttymään. Musiikillisesti akti jatkoi Anthraxin latuja. Mikäs siinä, kun kuulosti niin hyvältä.

Päälavalle, päivän kallistuessa iltaan, pääsi keikistelemään saksalaiskaunotar Doro Pesch. Hän aloitteli uransa jo 80-luvulla Warlockin solistina, mitä oli vaikea uskoa, sen verran elinvoimaiselta ja hyvin säilyneeltä hän vaikutti. Tyylillisesti musiikki oli konstailematonta metallia, todella energisesti esitettynä, ja sai ainakin minut syttymään. Doro jaksoi heilua lavalla, ja piiskata bändiään eteenpäin melkoisella vimmalla. Ilman muuta festareiden parhaimpia vieraita.

Puistolavan illan päätöksestä vastasi Dio Disciples. Bändihän koostuu edesmenneen Ronnie James Dion bändiläisistä, joka aluksi ideana kuulosti melkoiselta haudanryöstöltä. Laulajaksi kokoonpanoon oli saatu Tim “Ripper” Owens, joka jatkoi Ronnien perintöä niin ansiokkaasti, että kauempaa kuunneltuna eroa ei erottanut. Bändi esitti käytännössä kaikki Dion eri bändeissä (Rainbow, Black Sabbath, Dio) laulamat klassikot. Täytyy myöntää että, vaikka mitään uutta ei tarjottu, tätä oli aivan mielettömän mahtava kuunnella. Kyllä alkoi jalka vipattamaan. Suurimmaksi osaksi siksi, että biisit olivat niin hienoja, ja bändi soitti ne alkuperälle uskollisesti.

Illan huipennuksen tarjosikin sitten kasareista kasarein: Saxon. Tämä kaikkien aikojen selkälippubändi nousi tietoisuuteen samaan aikaan, brittiläisen uuden aallon metallin kärjessä, kuin Iron Maiden ja Judas Priest, muttei onnistunut ikinä nousemaan näiden kaltaiseen suosioon. Bändi teki 1980-luvulla oivallisia levyjä, ja pyöritti mahtavaa lavashowta, mutta menestystä ei vain tullut. Kuitenkin sen tuotannolla on omat ystävänsä, itseni mukaanlukien, joiden mielestä musiikki on legendaarista. Bändiä ei ole juuri näillä seuduin nähty, joten tämä oli hieno bändi valinta. Yhtye räväytti keikan käyntiin vauhdikkaasti. Bändiläiset näyttivät entisen kaltaisilta. Oli hienoa kuulla bändin kaikki klassikot, mm. “Dallas 1 PM”, “Strong Arm Of The Law” ynnä muut sellaiset! Ei tässä mitään uutta tarjoiltu, mutta hyvä niin. Kaikki paikalla olleet Saxon-fanit saivat mannaa mahan täydeltä. Hieno päätös päivälle.

Viimeisenä päivänä oli Puistolavalle koottu hiukan mitäänsanomaton kattaus, joka ehkä korostui päälavan hienon tarjonnan rinnalla. Olihan siellä mm. Battle Beast, Blake ja Mokoma, ja päivän ennätysyleisö takasi sen, että sinnekin riitti kuulijoita, Itselleni nämä menivät hiukan väliohjelman puolesta.

Tarot oli päässyt päälavan suomalaisedustukseksi, ja hoiti homman kotiin. Bändihän julkaisi keväällä uudelleen soitetun version ensilevystään. Esiintymisessäkin riitti uutta virtaa. Bändi onkin nykyään tuttu näky useillakin festareilla.

Seuraavaksi oli lavalle kapuava Queensrÿche, amerikkalainen kasariluvulla perustettu progemetal-yhtye. Bändi teki kyllä kovasti hommia lavalla, mutta omasta mielestäni tämä esitys jäi vähän lepsuksi. Musiikki oli melko monimutkaista, mutta ukot eivät saaneet oikein musiikkiaan kulkemaan, eikä yleisöä lämpeämään, vaikka kai tälläkin ystävänsä oli.

Sen jälkeen tulikin melkoinen jyräys. Juuri keväällä FME:ssä vieraillut Accept otti lavan haltuunsa. Kysehän on saksalaisesta 1970-luvun puolessa välissä perustetusta perusmetalliyhtyeestä. Alkuperäinen laulaja Udo Dirkschneider on vuosien varrella vaihtunut Mark Tornilloksi, mutta se ei vauhtia haitannut. Tässäkin tapauksessa vaihtumista oli vaikea äänellisesti huomata. Täytyy todeta, että bändi kuljetti musiikkiaan todella mahtavasti, ja riffivetoisesti. Juuri tällaista metallin pitää olla. Bändi tarjosi kovaa runttausta, ja olikin yksi festarin parhaista anneista.

Festivaalin lopettajan pesti oli varattu alueen täyteen väkeä imuroineelle Judas Priestille. Arvion tästä keikasta voit lukea toisaalta. Kaiken kaikkiaan tämänvuotista Sauna-festivaalia voi pitää historiansa onnistuneimpana. Alue on erittäin mukava ja palvelut ovat hioutuneet vuosien varrella. Kun myös bändikattaus oli tätä luokkaa, jäämme jännityksellä odottamaan ensi kesää.

Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 915 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin , , . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.