Metallimusiikki.net

Kirjaudu sisään
Luo profiili

Stam1na Tuska Open Airissa.

  • Julkaistiin lauantaina 08.08.2009.
  • Luettu 2550 kertaa
  • Bändit:

Stam1nan jäsenet suurella esiintymislavalla sinertävien spottivalojen ja vahvistimien seassa kitarat kourissaan. Kuvassa kaksi miestä, joilla pitkät hiukset ja ylävartalot paljaina.Kuva: Jouni Kautto

Suomalaisen metallin kärkiryhmään kuuluva Stam1na oli saanut esiintymispaikakseen edellisvuodesta poiketen Tuskan päälavan viimeisenä festaripäivänä sunnuntaina. Oli hyvä hetki kysellä, ovatko myös yhtyeen saappaat kasvaneet esiintymispaikan myötä. Yhtyeen ajatuksia pääsi valottamaan basisti Kai-Pekka “Kaikka” Kangasmäki!

Tämä on kolmas ja viimeinen osa Tuska Open Air 2009:n yhteydessä tehdystä haastattelusarjasta. Edellinen osa, joka julkaistiin torstaina 6. päivä, on haastattelu Ensiferumin kitaristin kanssa. Haastattelusarja käynnistyi keskiviikkona ilmestyneellä haastattelulla Rotten Soundin laulajan Keijo Niinimaan kanssa.

Olette aloittaneet musiikinteon 1996. Millaista aikaa se oli teille bändinä? Teillähän oli aluksi laulukielikin englanti.

En ole ollut alusta asti mukana, mutta jätkät ovat jaksaneet jauhaa. Musiikillisestihan se ei ollut kovin erilaista kuin nykyäänkään. Samat elementit ovat löydettävissä nykyisestäkin musiikistamme. Laulukieli oli tosiaan englanti muistaakseni vuoteen 2001 asti. Kielen muuttamiseen oli varmaankin syynä juuri se, että ilmaisu on kuitenkin helpompaa suomeksi. Siihen aikaanhan ei vielä ollut tätä suomenkielistä metallibuumia. Esimerkiksi Kotiteollisuus ja Mokoma eivät vielä silloin olleet isoja nimiä. Se oli eräällä tapaa erikoinen juttu siihen aikaan.

Millainen merkkipaalu oli se, kun saitte vuonna 2004 Sakara Recordsin kanssa sopimuksen?

Bändi oli muistaakseni jo tunnettu, ja hyvässä nosteessa ennen sopimustakin. Keikoillakin riitti jengiä. Niin että sopimus syntyi aivan luonnollisen kaaren kautta. Mutta sen jälkeen onkin sitten ollut jyrkempää nousua ylöspäin.

Olette saaneet aika paljon kaikenlaisia palkintoja, kuten esimerkiksi FME Awardsissa kiitosta sarjassa Vuoden tulokas 2004. Debyyttialbuminnekin nousi levylistoille. Millaiselta tämä on tuntunut?

Onhan se aina hienoa, että joku arvostaa tekemisiä, mutta eniten merkkaavat kuitenkin sellaiset, jotka ovat tulleet yleisöäänestysten kautta. Mikäs siinä, voisi olla paskemminkin.

Teettekö enemmän musiikkia itsellenne, vai yleisölle?

Itselle ilman muuta. Jos sitä lähtisi tekemisiä miettimään myyntilukujen ja muiden sellaisten mukaan, niin sehän olisi täyttä kusetusta sekä itseä että faneja kohtaan. Tehdään treeniksellä sellaisia biisejä joista itse tykätään, niin onhan se sitten hienoa jos joku muukin pitää niistä.

Miten biisinne syntyvät?

Tähän asti se on mennyt niin, että Peksi ja Antti tekee riffejä. Treeniksellä sovitetaan niitä yhdessä biiseiksi. Se tekotapakin riippuu niin biisistä, välillä Antilla saattaa olla viimeistä piirtoa valmis biisi tuomisina, jolloin muille jää vain sen soittamaan opettelu. Välillä taas on vain pari kitarariffiä joiden jälkeen jammailemalla syntyy lopullinen tuotos.

Voitko kertoa jotain sanoitusmaailmasta?

Kai se Antti siellä jostain kusesta ja paskasta laulaa… Olen väärä ihminen vastaamaan tähän, mutta kyllä siellä ihan asiaakin on, ja Antti käyttää paljon aikaa tekstien tekemiseen. Vaikka hän onkin kävelevä mysteeri, olen siinä tiedossa, että hän tekee tekstit aina valmiisiin biisien pohjiin. Saattaahan hänellä olla takataskussa joku värityskirja, jossa on jotain tekstiraakileita ja ajatuksia.

Teillä on viimeisin albumi julkaistu viime vuonna. Onko jo tekeillä uutta matskua?

No toukokuussahan meiltä ilmestyi “K13V”-DVD! Sehän on koko yhtyeen uran kattava paketti. Suunnitelmissa on, että hoidetaan nyt nää kesäkeikat, joita on muistaakseni kuusi kappaletta, pois alta, ja sitten syksyllä mentäisiin studioon neljätttä lättyä vääntämään.

Millaisia nuo teidän studiovedot ovat olleet? Viihdyttekö yleensä pitkään siellä?

Mitäköhän ne nyt olisi olleet. Muistaakseni siinä parin kuukauden kieppeillä se on pyörinyt. Emme tunnustaudu kovin perfektionisteiksi studiossa, mutta ei nyt toisaalta ihan punk-meiningilläkään mennä. Eli ei mitään älyttömän pitkää hieromista soundien kanssa. Mutta se riippuu myös studiosta. Esimerkiksi kun Miitri Aaltosen kanssa tehtiin “Uudet Kymmenen Käskyä”, niin se oli huomattavan rentoa touhua, että jos tuli kerralla hyvä, niin ei sitä jääty parantelemaan. Kun taas “Raja” tehtiin niin että Joutsiniemen Janne oli äänitttäjänä, niin touhu oli huomattavasti tiukempaa ja soundejakin hierottiin enemmän.

Olette keikkailleet myös Saksassa, millainen siellä oli vastaanotto?

Yllättävän hyvä. Vaikka me aluksi naurettiin sille ajatukselle, että mennään puolen tunnin settiä vetämään ja suomeksi lauletaan. Vastaanotto oli ällistyttävän hyvä. Ainoastaan yksi keikka niistä 11:sta oli sellainen että jengi ei meinannut lämmetä missään vaiheessa. Kaikki muut keikat oli sellaisia, että kaksi ekaa biisiä yleisö katsoi monttu auki, että mitä ihmeen touhua tää on. Sen jälkeen ne lähti meininkiin mukaan. Siis tosi hyvä vastaanotto kyllä oli. Siellä Saksassa on myös aivan erilainen tuo keikallemenokulttuuri, että jos Suomessa on pääbändi, ja sillä kaksi lämppäriä, niin sen ekan bändin aikana ei ole paljon paskaakaan porukkaa. Siellä taas heti kun ovet avautuivat ennen meidän vetoa, niin oli jo täysi tupa porukkaa. Että he tulevat koko rahan edestä katsomaan bändejä.

Onkos siihen Saksan suuntaan minkäänlaista levyjen jakelua?

On siihen suuntaan jotain lämmityksiä. Meillähän oli keikoilla myös levyjä myynnissä, mutta en osaa yhtään sanoa paljonko niitä meni kaupaksi. Käsitykseni mukaan “Uudet Kymmenen Käskyä” ja “Raja”-albumi ovat myynnissä siellä. Luulisin kuitenkin, että ei niitä mitenkään mainittavan paljon ole siellä mennyt.

Mites kamapuoli, oletteko soittokamahifistejä? Millaisia erikoisuuksia löytyy saundien takaa?

Kyllähän sieltä varmaan erikoisuuksia löytyy, kun toi meidän kitarateknikko, Kangastalon Jyri, vastaa siitä osastosta. Meillähän on peräti niin, että muusikkoja on viisi ja erilaisia teknikkoja kuusi! Mutta ei silti tunnustauduta kamarunkkareiksi. Kitarapuolelta löytyy tuttua tavaraa ESP-kitaroiden ja Mesa Boogien putkivahvistimien muodossa. Tuttuja laatukamoja.

Stam1na Tuskassa 28.6.2009:

Stam1na on:

  • Antti Hyyrynen (kitara ja laulu)
  • Kai-Pekka Kangasmäki (basso ja taustalaulu)
  • Pekka Olkkonen (kitara)
  • Teppo Velin (rummut)
  • Emil Lähteenmäki (kosketinsoittimet)
Tietoa julkaisusta

Metallimusiikki.netin Jouni Kautto julkaisi tämän artikkelin. Tämän kirjoituksen leipätekstissä on yhteensä noin 830 sanaa. Selaat juuri osion Metallimusiikki sisälle ahdettuja julkaisuja. Juttu liittyy tavalla tai toisella bändiin tai bändeihin . Klikkaamalla bändin nimeä saat avattua muutkin siihen kytketyt kirjoitukset.